Termi myötätunto viittaa tunteeseen, jolla henkilö voi tuntea sääliä kärsivää kohtaan. Myötätunto ei tarkoita sitä, että henkilö tuntee täsmälleen samoin kuin se, joka kärsii, vaan sitä, että hän seuraa häntä siinä kärsimyksessä, koska hän on jossain vaiheessa myös sääli. Myötätuntoa pidetään yhtenä inhimillisimmistä tunteista, joita voi olla, koska se tarkoittaa, että ihminen voi, jopa tahattomasti, lähestyä toista kärsivää tai ahdistunutta ilman, että hän välttämättä joutuu samaan tilanteeseen.
Sana myötätunto tulee latinan sanasta cumpassio mikä tarkoittaa 'seuraa'. Tämä tarkoittaa, että myötätunnolla on eroa muihin tunteisiin, sillä ainutlaatuista on se, että myötätuntoa tunteva henkilö ei välttämättä kärsi samaa kuin se, joka kärsii, mutta toisen näkeminen kivun, tuskan, pelon tai toivottomuuden tilanteessa on mikä sitä merkitsee. Myötätunto sallii ihmisen pysähtyä ainakin hetkeksi ajattelemasta itseään ja ajattelemasta toista, vaikka kärsimys ei vastaisi myötätuntoa tuntevaa henkilöä. Se on tapa lähestyä toista ja tuntea tämän kärsimyksen kauheus.
Yleisesti ottaen useimmat uskonnot korostavat myötätunnon kaltaisen tunteen merkitystä ihmiskunnalle, koska katsotaan, että sen kautta ihminen voi olla ystävällisempi, tukevampi ja jalompi, koska myötätunto saa jonkun tuntemaan tai pyrkimään seuraamaan muut. Itse asiassa monoteistisille uskonnoille myötätuntoa ei esiinny vain ihmisessä, vaan pääasiassa jumaluudessa, joka on myötätuntoinen ja ystävällinen ihmiselle, jotta hän voi jäljitellä tuota sanomaa jokapäiväisessä elämässään elävästi.
Uskonnollisten asioiden lisäksi myötätunto on kyky, jota kaikki ihmiset (jopa jotkut eläimet) voivat kehittää elämänsä aikana eri tilanteissa. Ne ihmiset, jotka eivät pysty tuntemaan myötätuntoa, ovat usein ihmisiä, jotka ovat kokeneet jonkinlaisen trauman tai kivun, joka on niin suuri ja jatkuva, että se estää heitä tuntemasta myötätuntoa muita kohtaan.
