Stabiilin käsite viittaa elementin tai tilanteen ominaisuuksien pysyvyyteen ajan kuluessa, sen tilaan vakaana tai vakiona. Stabiilisuutta voidaan soveltaa ominaisuutena tiettyihin fyysisiin ilmiöihin sekä sosiaalisiin, historiallisiin, poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai yksilöllisiin ilmiöihin, kunhan säilyy ajatus tällaisen ilmiön muodostavien elementtien pysyvyydestä ja pysyvyydestä.
Yleisesti ottaen stabiilisuuden käsite liittyy lukemattomiin fysikaalisiin tai luonnonilmiöihin, joita esiintyy ympäristössä ja joiden pääominaisuus on sen elementtien säilyminen tietyissä olosuhteissa ajan mittaan. Tämä tarkoittaa, että stabiilius on siis sellaisten komponenttien läsnäoloa, jotka säilyvät sellaisina muiden ulkoisten tekijöiden muutoksesta huolimatta. Luonnontieteiden stabiiliuden tapaus voisi olla aineen ominaisuuksien pysyvyys, esimerkiksi säiliössä olevan veden stabiilisuus. Jos se muuttaisi tilavuutta, liikettä tai olennaisia osia, vakaus ei enää olisi sille ominaista.
Termiä vakaus voidaan kuitenkin käyttää myös sosiaalisista tai inhimillisistä ilmiöistä, joissa esiintyy sama tiettyjen elementtien pysyvyystilanne. Tässä mielessä inhimillisiin ilmiöihin sovellettu vakaus, jota ei ole niin helposti mitattavissa, on joka tapauksessa näkyvää ja mitattavissa yhteiskunnallisesti asetettujen parametrien mukaan. Esimerkiksi perheen kaltaisen instituution vakaus riippuu tiettyjen siteiden ja suhteiden ylläpidosta järjestyneellä ja lisääntymiselle sen mukaan, mitä kukin yhteiskunta tällaisilla termeillä ymmärtää. Samalla hallituksen poliittinen vakaus voi tarkoittaa siihen rooliin osoitettujen virkamiesten ajallista pysyvyyttä. Lopuksi henkilön emotionaalinen tai taloudellinen vakaus voi tarkoittaa tiettyjen järjestyksen ja pysyvyyden ehtojen pysymistä hänen jokapäiväisessä elämässään.
