Termiä "reilu" käytetään määrittelevänä adjektiivina kuvaamaan yksilöitä, tilanteita tai olosuhteita, joissa oikeudenmukaisuus ja tasapainon etsiminen eri tekijöiden välillä vallitsee. Ajatus siitä, että jokin tai joku voi olla oikeudenmukainen, tulee tietysti oikeudenmukaisuuden käsitteestä ja sen oikeasta soveltamisesta kunkin erityistilanteen tarpeiden mukaan. Oikeudenmukainen mies on se, joka toimii oikeudenmukaisesti, kun taas oikeudenmukainen tilanne on sellainen, jossa osapuolet saavat asianmukaista kohtelua ominaisuuksiensa tai käyttäytymistensä mukaisesti.
Oikeus on ihmisen luomus, joka edellyttää olennaisten arvojen, kuten totuuden, oikeudenmukaisuuden, rationaalisuuden ja eettisuuden soveltamista tilanteissa, joissa konflikti, oli se mikä tahansa, voi päästä valloilleen. Perinteisten symbolioiden mukaan oikeudenmukaisuutta esitetään aina sidoksella, joka merkitsee sen puolueettomuuden tarvetta, sekä asteikolla, joka viittaa sen kiinnostukseen tasapainottaa konfliktin elementtejä.
Oikeus voi esiintyä ihmisyhteiskunnissa hyvin eri tavoin, ja vaikka toistuvin on se, joka on vahvistettu lain kautta, jokapäiväistä ja tavanomaista oikeutta soveltavat kaikki yksilöt ilman, että heidän tarvitsee olla lakimiehiä tai tuomareita. Tämäntyyppinen oikeudenmukaisuus liittyy muun muassa muiden kunnioittamiseen, yhtäläisiin oikeuksiin, oikeudenmukaisuuteen ja mahdollisuuksien tasapainoon.
Tässä mielessä oikeudenmukainen yksilö on se, joka tietoisesti tai tiedostamatta soveltaa kaikkia niitä arvoja, käyttäytymismalleja ja asenteita, joiden perimmäisenä tavoitteena on oikeuden synnyttäminen ja lisääntyminen. Usein yhteiskunnallisessa käytännössä oikeudenmukaisuudella ja reilulla käytöksellä ei ole tekemistä matemaattisen tasa-arvon rationaalisten sääntöjen kanssa, vaan pikemminkin siihen, että yhteisön kaikille jäsenille annetaan samat oikeudet kunkin tietyissä olosuhteissa.
