Tämän merkinnän käsite koostuu kahdesta eri termistä. Tasavallan ajatus tulee sanasta res publica, joka latinan kielessä tarkoittaa yleisöä, eli kaikkiin yksilöihin vaikuttavaa valtion organisaatiota.
Tässä mielessä Rooman tasavalta valtion organisaation muotona syntyi välttämään mahdolliset väärinkäytökset sellaisen yksilön toimesta, jolla oli kaikki valta käsissään. Samaan aikaan tasavallan ajatus voidaan ymmärtää toisen hallintomuodon, monarkian, vastakohtana. Toisaalta demokratia on kreikkalaista alkuperää oleva sana ja demokratiasta tulee kansan valta. Tästä terminologisesta selvennyksestä lähtien on jo mahdollista täsmentää demokraattisen tasavallan pääpiirteet yleisenä käsitteenä.
Jotkut demokraattisten tasavaltojen piirteet
Kaikkien maiden, jotka luottavat tähän hallintomuotoon, on teoriassa tarkoitus varmistaa, että valta ei ole diktatuurista tai despoottista.
Yksi keskeisistä mekanismeista on vallanjako. Tämä tarkoittaa, että valtion kolme valtaa ovat itsenäisiä. Siten toimeenpanovaltaa käyttää kansakunnan hallitus ja sen korkein edustaja on valtionpäämies. Lainsäädäntövalta viittaa siihen, kenellä on valta antaa lakeja, eli kansalaisten edustajia. Tuomiovalta on lainkäytöllä (tuomioistuinten jäsenillä, joiden on sovellettava kahden muun toimivallan julkaisemia lakeja).
Kansalaisten osallistumismekanismit (esimerkiksi säännöllinen äänestys) ovat olennainen osa minkä tahansa demokraattisen tasavallan.
Normaalisti kaikkia demokraattisia tasavaltoja hallitsee perustuslaki, joka luo yleisen oikeudellisen kehyksen. Enemmistön etu tai yleinen etu on myös yksi tämän hallintomuodon periaatteista.
Itä-Euroopan demokraattiset tasavallat
Toisen maailmansodan lopussa joukko Itä-Euroopan valtioita organisoitiin neuvostovallan alaisina olevien demokraattisten tasavaltojen (tunnetaan myös nimellä kansandemokratiat) alaisuuteen. Niistä meidän on nostettava esiin Saksan demokraattinen tasavalta, Puolan kansantasavalta tai Unkarin tasavalta. Näiden kansojen hallinnot määräsivät hallintojärjestelmän, jolla ei ollut juurikaan tekemistä demokratian kanssa. Ei pidä unohtaa, että niissä kaikissa oli yksi puolue, ei ollut sananvapautta ja otettiin käyttöön yleinen sortojärjestelmä, joka poikkeaa radikaalisti demokratian ajatuksesta.
Voisimme johtopäätöksenä vahvistaa, että demokraattisen tasavallan uskontokunnalla on kaksipuolinen ulottuvuus: mitä se tarkoittaa teoriassa politiikan kontekstissa ja samalla se, mitä se on joissain tapauksissa merkinnyt käytännössä. Lopuksi on muistettava, että nykyään on kansakuntia, joiden virallinen nimi on Demokraattinen tasavalta (esimerkiksi Pohjois-Korea tai Kongo).
Kuva: iStock - loca4motion
