tiede

termisen tasapainon määritelmä

The lämpötasapaino Se on se Tila, jossa kahden kappaleen lämpötilat ovat yhtä suuret, jotka esittivät alkuolosuhteissaan erilaisia ​​lämpötiloja. Kun lämpötilat ovat samat, lämpövirta keskeytyy, jolloin molemmat kappaleet saavuttavat edellä mainitun tasapainon.

Tila, jossa kahden kappaleen lämpötilat ovat yhtä suuret

Terminen tasapaino on käsite, joka on osa termodynamiikka, fysiikan ala, joka käsittelee tasapainotilojen kuvaamista makroskooppisella tasolla.

Prosessin kuvaus ja termodynamiikan merkitys sen tutkimuksessa

Kehoissa ei ole lämpöä luonnollisella ja synnynnäisellä tavalla, vaan energiaa, sillä lämpö on energiaa, joka siirtyy kehosta toiseen, korkeimmasta lämpötilasta alimpaan lämpötilaan.

Tämä energia kulkee kahden materiaalin välillä, jotka on liitetty toisiinsa diatermisellä pinnalla, kunnes toinen keho tasapainottaa lämpötilan. Tämä kysymys on se, joka takaa meille elintärkeän kehityksen muutoksen.

Kun kaksi järjestelmää ovat suorassa mekaanisessa kosketuksessa, tai sen puuttuessa lämmönsiirtoa helpottavalla pinnalla erotettuina, diaterminen pinta, sanotaan, että molemmat ovat lämpökontaktissa. Samaan aikaan, vaikka nämä kaksi lämpökosketuksessa olevaa järjestelmää olisi jonkin ajan kuluttua järjestetty siten, että ne eivät pääse sekoittumaan, tai vaikka ne sijoitettaisiin tilaan, jossa niiden on mahdotonta vaihtaa lämpöä ulkopuolen kanssa. saavuttaa väistämättä lämpötasapainotilan.

Makroskooppisella tasolla kahden lämpökontaktissa olevan järjestelmän tilanne voidaan tulkita, koska näiden kahden järjestelmän rajapintapinnalla olevat hiukkaset pystyvät olemaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa; nähdään, että korkeamman lämpötilan omaavan järjestelmän hiukkaset siirtävät osan energiastaan ​​toisen järjestelmän hiukkasille, jonka lämpötila on alhaisempi. Edellä mainittu vuorovaikutus saa molempien järjestelmien hiukkaset saavuttamaan saman energian ja siten saman lämpötilan.

Kun keho on kuuma, on helppo havaita aisteillamme, erityisesti kosketuksella, että kosketamme sitä ja tietysti tällä hetkellä tunnemme sen lämmön käsissämme. Joka tapauksessa joissain tapauksissa on vaikea selittää tämän syytä, toisin sanoen määrittää, minkä tyyppistä prosessia kehossa ylläpidetään niin, että se esitetään sellaisella tavalla.

Syy löytyy liikkeestä, koska lämpö on kineettisen energian ilmentymä.

Kun keho ottaa lämpöä, sen muodostavat hiukkaset alkavat liikkua suuremmalla nopeudella ja siten mitä kuumempi keho on, sitä nopeammin sen hiukkaset liikkuvat.

Tätä prosessia ei tietenkään voi havaita paljaalla silmällä, eli meidän silmillämme, mutta se on mahdollista käyttämällä elementtiä, kuten mikroskooppia, jonka avulla voimme tarkalleen visualisoida pienet hiukkaset.

Tarkasteltaessa kahden hiukkasjärjestelmän liikettä on pidettävä mielessä, että jos se on identtinen molemmissa, on järjestelmä jo tasapainossa. Päinvastoin, jos vuorovaikutuksessa olevissa järjestelmissä on hiukkasia, jotka liikkuvat eri nopeuksilla, hiukkasilla, jotka liikkuvat hitaammin, on taipumus kiihtyä ja suuremmalla nopeudella liikkuvilla hiukkasilla eli ne pyrkivät tasapainottumaan.

Jotta kehon tai aineen lämpötila voidaan tietää, laite lämpömittari. Kun lämpömittari joutuu termiseen kosketukseen kyseessä olevan kehon kanssa, molemmat saavuttavat lämpötasapainon ja sitten kun ne ovat samassa lämpötilassa, tiedämme, että lämpötila, jonka lämpömittari näyttää indeksissään, on kehon lämpötila kysymys.

Tämä prosessi ja edellä mainitun termodynamiikan väliintulo sen selityksineen ja oletuksineen ovat olennaisia ​​erilaisten luonnollisten menettelyjen toiminnan ymmärtämisessä sekä joidenkin koneiden energiahäviön muodoissa.

Termodynamiikka johtuu suurelta osin tutkimuksesta, joka tehtiin koneiden tehokkuutta lisäävien vaihtoehtojen löytämiseksi ja joka sai alkunsa teollisessa vallankumouksessa.

$config[zx-auto] not found$config[zx-overlay] not found