Muinaisessa Kreikassa tätä sanaa käytettiin alun perin osoittamaan paikkaa, jossa henkilö asui. Tämä merkitys muuttui, kun Aristoteles vahvisti, että eetos on se, mikä elää ihmisessä, eli hänen tapansa olla tai hänen luonteensa. Tällä tavalla se ymmärretään toiseksi luonnoksi, joka on erilainen kuin tiukasti biologinen.
Aristoteleen mukaan jokaisen yksilön tapa olla hankittu ja sitä voidaan muokata
Rakennamme luonteemme tottumuksistamme, toisin sanoen niistä teoista, joita toistamme säännöllisesti. Aristoteleen mielestä moraalinen erinomaisuus saadaan tottumuksista. Toisin sanoen pääsemme lähemmäksi oikeudenmukaisuuden ihannetta, jos teemme oikeudenmukaisia tekoja, ja tulemme lähemmäksi anteliaisuuden hyvettä anteliaiden tekojen kautta.
Yksilön eetos, hänen olemistapansa muodostuisi tottumuksista. Ne tottumukset, joita pidämme hyvinä tai hyödyllisinä, kutsumme hyveiksi ja ne, jotka ovat haitallisia, luokittelemme paheiksi. Loogisesti ihmisen pyrkimyksenä tulisi olla hyveen saavuttaminen ja paheiden välttäminen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Aristoteles ehdottaa luonteen, eetoksen vahvistamista.
Ovi, jonka avulla voit paremmin ymmärtää eron etiikan ja moraalin välillä
Kreikkalaisille filosofeille, erityisesti Aristoteleelle, eetos liittyy suoraan tapaamme olla.
Toisaalta roomalaisessa kulttuurissa ajatus moraalista tulee moraliksesta, joka tarkoittaa tapaa. Tällä tavalla eetos on luonteemme ja moraali on joukko yhteiselon sääntöjä, jotka säätelevät käyttäytymistämme. Eetoksen ideasta muodostuu eettisen ajatuksen perusta, eli pohdiskelu elämäntapaamme.
Vaikka moraalilla on normatiivinen ulottuvuus ja se perustuu konkreettisiin sääntöihin, etiikka on moraalikysymysten arviointia tai pohdintaa.
Ethos, phatot ja logot
Kreikkalaisessa kulttuurissa yksilöllinen eetos voidaan takoa kurilla, koska emme synny eetoksen kanssa, vaan muodostamme sen tottumuksillamme. Sen sijaan idea phatosta viittaa intohimoon ja tunteeseen. Omalta osaltaan termi logos viittaa ajatukseen järjestä ja kielestä.
Aristoteleelle kaikki kolme elementtiä ovat mukana kommunikaatiossa. Välitämme siis ideoita olemisellamme, kun taas yksilöllisen paatosena ilmaisemme tunteita, ja tämä kaikki on järjen ja kielen artikuloitua.
Samoin taideteoksesta voimme löytää eetoksen, patoksen ja logon, eli persoonallisuuden, tunteen ja kielen.
Kuva: Fotolia - Savvapanf
