Sana eksegeesi tulee kreikasta ja tarkoittaa kirjaimellisesti selittää tai tulkita. Tällä tavalla eksegeesi on mikä tahansa tekstin tulkinta. On muistettava, että eksegeesi ja hermeneutiikka ovat synonyymejä, koska molemmat viittaavat älylliseen prosessiin, jolla tekstin todellinen merkitys löydetään. Henkilö, joka suorittaa tämän toiminnan, tunnetaan eksegeettinä.
Tiettyjä tekstejä, erityisesti muinaisen maailman tai juutalais-kristilliseen perinteeseen liittyviä tekstejä, ei voida lukea tavanomaisin kriteerein. Itse asiassa ymmärtääkseen sen todellisen merkityksen, on tiedettävä erilaisia kysymyksiä: kuka kirjoitti tekstin ja mikä oli hänen motiivinsa, asiakirjan historiallinen konteksti ja mahdolliset symboliset elementit.
Eksegeetti on henkilö, joka tuntee kaikki elementit ja avaimet, joiden avulla tekstiä voidaan tulkita oikein. Kun eksegeetti sisällyttää tulkintaan henkilökohtaisen arvioinnin, ei tehdä eksegeesiä vaan eisegeesiä (eksegeesi merkitsee objektiivista kantaa ja eisegesis perustuu tulkin subjektiivisuuteen).
Raamatun eksegeesi
Pyhän Raamatun asiantuntijoilla on edessään monimutkainen tehtävä tulkita oikein evankeliumien merkitys
Juutalaisessa perinteessä eksegeetit tunnetaan nimellä mefarshim, termi, joka tarkoittaa kommentaattoria. Nykyään juutalaiset yhteisöt jatkavat pyhien tekstien, kuten Talmudin tai Tooran, analysointia eksegeettisten tutkimusten perusteella.
Kristillisessä perinteessä tutkitaan myös Pyhän Raamatun autenttista merkitystä. On pidettävä mielessä, että kristillisen eksegeetin, erityisesti katolisen, tulee hyväksyä virallinen Raamattu (tuttu Vulgata) ja toisaalta arvostaa kirkkoisien (esim. pyhän Tuomas) tulkintoja, eikä unohda, että pyhät tekstit on kirjoitettu Jumalan innoittamana.
Oikeudellinen eksegeesi
Lakitekstit eivät ainoastaan paljasta normeja, vaan nämä normit ovat syntyneet määrätyssä yhteiskunnallisessa kontekstissa ja edellyttävät siksi riittävää tulkintaa.
Tässä mielessä oikeudellinen eksegeesi on oikeustieteen virta.
Eksegeettinen perinne syntyi Ranskassa 1800-luvulla, kun ymmärrettiin, että laki ei ole vain tiettyyn tilanteeseen mukautuvia sääntöjä. Siten oikeudellisen eksegeesin kannattajat katsovat, että lakitekstit on mukautettava kunkin historiallisen hetken sosiaaliseen kontekstiin. Toisin sanoen lakitekstistä ilman eksegeesiä tai tulkintaa tulee muodollinen asiakirja, joka on irrallaan todellisuudesta.
