maantiede

paikkakunnan määritelmä

Paikkakuntakäsite on käsite, jota käytetään hallinnollisella ja maantieteellisellä tasolla osoittamaan tietyntyyppisiä alueita ja tiloja, joille on ominaista yhteisiä piirteitä. Paikkakunnat voivat vaihdella joko pinta-alaltaan, asukasmäärän, maantieteellisen yms. suhteen, mutta niitä pidetään aina kiinteänä osana muita hallintomuotoja, kuten maakuntaa, osavaltiota tai maata. Lisäksi niiden koosta riippuen ne voivat isännöidä eri kaupunkeja tai pieniä kaupunkeja, joilla jokaisella on tietty profiili ja identiteetti.

Ajatus paikallisuudesta syntyi keskiajalla Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen aiemmin kuuluneiden eurooppalaisten alueiden uudelleenjärjestelystä. Koska ei ollut keskusvaltaa ylläpitämään järjestystä, kuten tuo imperiumi oli tehnyt, monet Länsi-Euroopan suuremmat tai pienemmät alueet alkoivat organisoitua joko hallinnollisesti, poliittisesti ja taloudellisesti. Siten syntyy paikkakuntia, jotka olivat tuolloin pieniä yhteisöjä, joissa väestö oli pääosin omistautunut tietylle toiminnalle ja joiden asukkailla oli yhteisiä identiteettipiirteitä eli virallisia symboleja, uskonnollisia käytäntöjä, sosiaalisuuden muotoja jne.

Tällä hetkellä paikkakunta on vaihdellut suuresti siitä, mikä oli tämä ensimmäinen muoto. Tässä mielessä suurin muutos, jonka nykyinen paikkakunta voi aiheuttaa, on se, että se muodostuu nykyään suuremmasta väestöstä, joskaan ei kaikissa tapauksissa. Jatkossa paikkakunnat voivat nykyään olla suurempia aluetasolla ja sisältää useita kyliä tai pieniä kaupunkeja, joilla on sama hallinto- ja hallintojärjestelmä yhdistämään useita lainkäyttöalueita saman keskuksen alle. Paikallisilla on kuitenkin pitkälti yhteinen tunne keskiajan kanssa kuulumisesta tilaan, joka ei ole pelkästään maantieteellinen, vaan myös kulttuurinen ja määrää sen asukkaiden identiteetin suurelta osin.

$config[zx-auto] not found$config[zx-overlay] not found