Yksi ensimmäisten antiikin filosofien aiheista oli muutoskysymys, jota kutsutaan myös muutoksen ongelmaksi. Siten he esittivät yleisen kysymyksen: millä tavalla asioita muutetaan? Vastaukset tähän kysymykseen ovat olleet ratkaisevia filosofian historiassa ja eri tieteellisissä teorioissa.
Gradualismi vs. katastrofi luonnonnäkemyksessä
Havaitsemme, että kaikki elävät olennot ja luonto yleensäkin ovat jatkuvassa muutosprosessissa. Tässä mielessä luonnontieteissä kokonaisuudessaan tässä kysymyksessä on kaksi päävirtaa: asteittaisuus ja katastrofi.
Kuten sama termi osoittaa, asteittaisuus tarkoittaa hidasta ja jatkuvaa muutosprosessia. Lamarckin ja Darwinin evoluutioteoriat ovat selkeitä esimerkkejä tästä teoreettisesta visiosta.
Darwinismissa, jos lajin yksilöllä on eloonjäämiselle hyödyllinen mutaatio, sen jälkeläiset perivät tämän mutaation (tämä prosessi on ns. luonnollisen valinnan perusidea). Tämän tyyppinen evoluutiomuutos ei ole äkillinen tai äkillinen, vaan se tapahtuu hitaasti, toisin sanoen asteittain.
Vastakkainen teoria tai näkemys on katastrofi
Sen mukaan luonnon prosessit syntyvät, koska äkillinen episodi käynnistää kiihtyvän muutosprosessin.
Jotkut geologit puolustavat katastrofia selittääkseen maapallon kerroksia ja sen äkillisiä muutoksia ilmaston muutoksista.
Historialliset prosessit voidaan selittää asteittaisuudesta tai katastrofismista
Luonnon ohella myös historia on jatkuvassa muutoksessa. Tämä tarkoittaa, että historioitsijat ihmettelevät myös historian kulun muutosmekanismeja.
Ne, jotka kannattavat asteittaisuuden teesejä, vahvistavat, että evoluutio syntyy pysyvistä uudistuksista, jotka tapahtuvat ajan myötä. Lainsäädäntömuutokset, yhteiskunnalliset trendit, kulttuuriset muotit ja teknologinen kehitys kiteyttää asteittaisen historiallisen evoluution.
Kaikki historioitsijat eivät jaa teesiä historian asteittaisuudesta. Jotkut ovat sitä mieltä, että muutokset tapahtuvat vallankumouksellisella tavalla. Kopernikaaninen vallankumous olisi havainnollistava esimerkki siitä, kuinka ihmiskunta teki laadullisen harppauksen Kopernikuksen ja Galileon uusien tähtitieteellisten teorioiden avulla.
Ilmeisesti poliittiset ja yhteiskunnalliset vallankumoukset kuvaavat myös historian katastrofaalista paradigmaa.
Kuva: Fotolia - Feodora
