Katolisessa uskonnossa veli on uskonnollisen yhteisön tai perheen jäsen, joka on vannonut köyhyyden, siveyden ja kuuliaisuuden lupauksia. Pappi elää yhteisönsä sääntöjen mukaista elämänmallia.
Joskus termit veli ja pappi sekoittuvat
Tässä mielessä pappina oleminen ei välttämättä tarkoita pappina olemista, sillä uskonnollisen kutsumuksen ei välttämättä tarvitse olla pappeuteen suuntautunutta. Pappi tai pappi on se, joka on vastaanottanut pappisjärjestyksen sakramentin ja voi siksi viettää messuvirkaa (pappi voi olla osa uskonnollista perhettä tai olla osa hiippakuntaa).
Termit munkki ja munkki ovat samanlaisia, mutta jokainen niistä liittyy eri historialliseen kontekstiin. Ensimmäiset kristityt munkit viettivät eläkkeellä olevaa elämää, joka oli omistettu asketismille, eli hengen puhdistukselle luopumalla aineellisista hyödykkeistä (ajan kuluessa jotkut munkit luopuivat yksinäisestä elämästä ja perustivat yhteisöjä, joita hallitsi tietty sääntö, kuten esim. San Beniton sääntö). Ensimmäiset kristityt veljet ilmestyivät keskiajalla.
Fransiskaanit, dominikaanit, augustiinalaiset tai karmeliitit ovat integroituja heidän vastaaviin rikollisjärjestöihinsä
Rääkkärikunta on itse asiassa uskonnollinen veljeskunta, jonka pääsääntönä on köyhyys elämäntapana (sana tulee kerjäläisestä, köyhästä, joka elää toisten hyväntekeväisyydellä).
Eri lahkojen jäsenet asuvat yhteisössä ja pitävät itseään veljinä. Jos uskonnollinen yhteisö on miespuolinen, sen jäsenet ovat veljiä ja jos se on naispuolinen, sisaruksia kutsutaan haavoiksi.
Erilaiset rikollisjärjestöt, erityisesti dominikaanit ja fransiskaanit, syntyivät 1200-luvulla yrittäessään uudistaa katolista kirkkoa kohti uutta hengellisyyttä ja köyhyyden ihanteeseen perustuvaa vaatimattomampaa uskonnollista elämäntapaa.
Pyhä Franciscus Assisilainen, keskiajan luojan arkkityyppi
Fransiskaanien ritarikunnan perusti Franciscus Assisilainen 1200-luvun alussa. Tämä munkki tuli varakkaasta kangaskaupalle omistautuneesta perheestä, ja nuorempana hän piti pukeutua tyylikkäästi ja nauttia aineellisista hyödykkeistä. Saatuaan Jumalan kutsun Franciscus hylkäsi kaiken rikkautensa ja mukavuutensa ja antoi itsensä täysin eniten tarvitseville.
Hänen kannattamansa uskonnollinen ehdotus perustui evankeliumien vaatimattomaan elämään ja köyhyyden ihanteisiin. Muutaman seuraajan kanssa hän perusti fransiskaanien ritarikunnan ja teki myöhemmin yhteistyötä Clara de Asísin kanssa, jotta tämä perusti klaariköyhien naisjärjestön. Muutamassa vuodessa fransiskaanit levisivät kaikkialle Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan.
Pyhä Franciscus Assisilainen kutsui veljeään termillä "pienet veljet", koska tällä tavalla hän halusi korostaa yhteisönsä jäsenten nöyryyden ajatusta.
Kuva: Fotolia - Comugnero Silvana
