Kuitenkin, kun termiä käytetään monikkomuodossa, puhutaan siitä materiaalista, joka on kehitetty graafiseksi esitykseksi erityyppisistä pinnoista. Suunnitelmia käytetään erityisesti suunnittelussa, arkkitehtuurissa ja suunnittelussa, koska niillä piirretään tasaiselle pinnalle muita säännöllisesti kolmiulotteisia pintoja.
Kun puhumme tasosta, tarkoitamme geometristä pintaa, jolla ei ole tilavuutta (eli se on vain kaksiulotteinen) ja jolla on ääretön määrä viivoja ja pisteitä, jotka ylittävät sen puolelta toiselle.
Kun puhumme tasoista monikkomuodossa, tarkoitamme niitä kaksiulotteiselle pinnalle (yleensä paperille, vaikka se tehdään myös tietokonetuilla) erilaisiin kolmiulotteisiin rakenteisiin. Tässä mielessä arkkitehtonisista tai teknisistä suunnitelmista tulee eräänlainen kartografia, jonka tarkoituksena on esittää rakenteen muodostavien elementtien organisointi ja järjestely graafisesti niiden ymmärtämisen helpottamiseksi.
Toisin kuin karttakartoinnissa, suunnittelu-, suunnittelu- tai arkkitehtuurisuunnitelma ei vaadi ylivertaista projektiojärjestelmää kuten karttojen kohdalla, koska ne tehdään yleensä suhteellisen pienille tai rajatuille tiloille. Samalla sen ei aina tarvitse olla tarkka esitys havaitusta, vaan pikemminkin kaavio sen tärkeimmistä elementeistä, niiden sijainnista ja niiden välisistä yhteyksistä. Monissa tapauksissa suunnittelusuunnitelmat voivat olla taiteilijan henkilökohtaisia luomuksia eivätkä perustu olemassa olevan tilan virkistykseen.
Graafisena esityksenä olevat suunnitelmat voivat olla myös kaupunkisuunnitelmia, joissa tässä tapauksessa pyritään hahmottamaan kaupungin tai paikkakunnan eri tiloja. Tätä käytetään erityisesti matkailussa sekä kaupunkisuunnittelussa ja julkisten töiden toteuttamisessa.
Muita termin käyttöjä
Vaikka edellä mainitut ovat termin yleisimpiä käyttötapoja tai ne, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen, kun tämä termi ilmaantuu, kielessä on myös muita toistuvia käyttötapoja, kuten se, joka viittaa siihen, mikä taso on mitä on Sille on ominaista sileys ja tasaisuus, eli sen pinnalla ei ole taitosta tai kohokuviota, vaan se osoittautuu hyvin tasaiseksi.
Toisaalta käsitettä käytetään laajalti puhekielessä synonyyminä näkökulmalle, eli näkökulmalle, josta tapahtumaa tai kysymystä analysoidaan. Tältä tasolta, jolla analysoit työttömyyskysymystä, en ole ollenkaan samaa mieltä.
Anatomiasta löytyy myös viittaus tälle sanalle, koska anatominen taso merkitsee eri osia, joihin ihmiskeho on jaettu ja jotka mahdollistavat sen yksityiskohtaisemman analyysin ja sen muodostavien rakenteiden helpomman tunnistamisen joko ulkoisesti ja sisäisesti. Jakamalla kehon eri tasoihin on helpompi ymmärtää jokainen osa. Näitä ovat: sagitaalitaso, etutaso, vaakataso ja poikittaistaso.
Ja elokuvissa ja televisiossa sanan shot käytöstä on tullut arkipäivää, koska se liittyy otokseen, jolla kamera vangitsee henkilön tai tilanteen, joka esitetään lavalla. Jopa otoksen aiheella on taipumus herättää ristiriitoja taiteilijoiden ja kameraohjaajien välillä, koska ensimmäiset usein ajattelevat, että tietyt otokset eivät suosi heitä, ja sitten väittelevät siitä ohjaajan kanssa, joka vastaa otosmerkinnöistä.
