Ymmärrämme yhteiskuntahistorian sellaisena tapana esittää tai kertoa historiaa, joka ottaa huomioon kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt olennaisena osana historiallisen kertomuksen laatimista. Siten yhteiskuntahistoria kohtaa tai polemisoi niitä perinteisiä tapoja kertoa menneisyydestä, joissa tekoja suorittivat vain poliittiset tai sotilaalliset johtajat ja joissa kansoilla tai yhteiskunnilla oli vain vähän tai ei lainkaan arvoa historiallisessa pyrkimyksessä. Yhteiskuntahistoria on varsin tuore historian haara, jos ottaa huomioon, että ihminen on aina kertonut menneisyyttä ja että tämä tapa tehdä se syntyi vasta 1800-luvun puolivälissä ja 1900-luvun alussa lujittui kuuluisaan koulukuntaan. Ranskan Annalesista.
Yhteiskuntahistoria on ehkä yksi innovatiivisimmista tavoista esittää menneisyyden tapahtumia, jos otetaan huomioon, että historiaa on muinaisista ajoista lähtien aina kehitetty erityisistä anekdooteista, jotka perustuivat suurten sotilaallisten, poliittisten tai uskonnollisten johtajien toimintaan. Yhteiskuntahistorialle, kuten sen nimikin kertoo, kaikkien muutosten syy tai tila, jossa nuo muutokset ja historialliset tapahtumat tapahtuvat, ei ole kukaan muu kuin yhteiskunta itse. Yhteiskuntahistorian kannalta onkin mielenkiintoisempaa kiinnittää huomiota niihin yhteiskunnallisiin muutoksiin, joita yhteisö voi ajan mittaan osoittaa ja jotka voivat johtaa suuriin historiallisiin tapahtumiin tai ilmiöihin.
Keskeinen ero on myös sen tunnustaminen, että yhteiskunnalliset muutokset ovat paljon progressiivisempia ja pitkäkestoisempia, joten niiden vaikutukset tai tulokset ovat paljon vähemmän näkyviä kuin yksinkertaiset anekdootit, jotka voidaan tunnistaa ja päivämäärää tarkasti. Yhteiskunnallinen historia on tulos mentaliteeteissa, maailman ymmärtämisen tavoissa, pitkään kertyneestä tyytymättömyydestä ja epämukavuudesta, paineista ja pelosta.
Selvä esimerkki tästä olisi nähdä Ranskan vallankumous yhteiskuntahistorian silmin. Hänen mielestään vallankumousta ei toteuttanut kukaan muu kuin ranskalaiset, jotka olivat keränneet epämukavuutta ja harmia monien historiallisten tapahtumien vuoksi (vähäinen poliittinen osallistuminen, kadonneet sato, aristokratian rikastuminen, korkeat verot). Tätä ja monia muita historiallisia tapahtumia on mahdotonta ymmärtää ei-yhteiskunnallisina ilmiöinä tai ilmiöinä, jotka johtuvat yksittäisen henkilön tai poliittisen ja sotilaallisen johtajan päätöksestä.
