Kun puhutaan sosiaalisesta kontrollista, se viittaa joukkoon erilaisia sääntöjä ja määräyksiä, jotka yhteiskunta on nimenomaisesti tai implisiittisesti laatinut ylläpitämään yksilöiden järjestystä ja mahdollistamaan järjestäytyneen ja kontrolloidun elintason kehittymisen. Yhteiskunnallinen kontrolli voi olla läsnä eri tavoin, niin muodollisten kuin epävirallisten käytäntöjen, yhteiskunnallisesti hyväksyttyjen säädösten ja myös saman yksilön itsensä pakottamalla.
Sosiaalisen kontrollin tavoitteena on pitää yhteiskuntaryhmät muodollisesti hyväksytyssä järjestyksessä siten, että noudatetaan useita perussäännöksiä, jotka edistävät järjestäytyneen ja konfliktittoman elämäntavan synnyttämistä. Tässä mielessä yhteiskunnallisen kontrollin ideaan liittyvät selkeimmin näkyvät säännöt, jotka ilmaistaan laeilla, asetuksilla ja muodollisilla määräyksillä, joita kaikkien yhteiskunnan jäsenten on noudatettava samalla tavalla. Koko yhteiskunta luo ja hyväksyy nämä toimenpiteet, koska ne on nimenomaisesti vahvistettu. Eksplisiittinen sosiaalinen kontrolli voi liittyä myös poliittisiin etuihin ja eri yhteiskunnan ryhmien poliittisten ilmaisujen kumoamiseen, vaikka tällaiset tilanteet voivat joissain tilanteissa kuulua implisiittisen kehykseen.
Sosiaalista kontrollia harjoitetaan kuitenkin myös epävirallisilla menetelmillä, joita ei tarvitse selventää ja joilla on toisinaan paljon enemmän voimaa kuin muodollisilla menetelmillä. Tässä on mainittava uskontojen, sosiaalisten hierarkioiden, median ja propagandan, moraalinormien ja muiden harjoittama sosiaalinen valvonta. Kaikki nämä epäviralliset sosiaalisen kontrollin normit pyrkivät saamaan yksilössä vapaaehtoisesti sosiaalisesti hyväksyttyjä käyttäytymismalleja. Usein nämä implisiittiset sosiaalisen kontrollin normit eivät välttämättä ole täysin eettisiä, varsinkin kun on kyse propagandasta ja tiettyjen mainosviestien voimasta.
Lopuksi, sama yksilö harjoittaa myös sosiaalista valvontaa, ja juuri tässä instituutioilla, kuten perheellä ja uskonnolla, on erityinen painoarvo. Nämä itse asettamat sosiaalisen kontrollin normit liittyvät vahvasti tiettyjen asenteiden ja ajatusten sensurointiin ja voivat ääritapauksissa johtaa liian tukahduttavien ja itsesensuroivien persoonallisuuksien kehittymiseen.
