Limbo on käsite, joka on läsnä melkein kaikissa uskonnoissa ja joka viittaa siihen tilaan, jossa kuolleet kokoontuvat ennen kuin heidät tuomitaan ja lähetetään taivaaseen tai helvettiin. Limbon läsnäolo on erityisen tärkeää juutalais-kristillisessä perinteessä, sillä sille tuleva elämä riippuu nimenomaan lopullisesta tuomiosta, joka jumalallisella tavalla tehdään ihmisen sielulle, hänen elämänsä teoille ja niiden seurauksille iankaikkisuuteen.
Limboa elämän ja kuoleman välisenä kulkutilana kuvataan ja ymmärretään aina mielikuvituksellisesti sumuiseksi tilaksi, jossa laadukas elämä ja onnellisuus eivät ole mahdollisia, koska ihminen on epämääräisessä tilassa. Termi limbo tulee latinan kielestä limbus joka ei tarkoita muuta kuin reunaa, reunaa, joka viittaa reunaan tai rajaan todellisen maailman ja taivaan tai helvetin välillä. Tästä syystä tästä ajatuksesta tulee ilmaus "limbo-oleminen" suhteessa henkilöön, joka on hajamielinen tai eksynyt toisenlaisiin ajatuksiin.
Limboja on kristillisen perinteen mukaan erilaisia, ja ne on tarkoitettu erityyppisille yksilöille. Patriarkkaiden limbo on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat eläneet kastettuina ja jotka siksi Jumalan on tuomittava kuoleman jälkeen, jotta he voivat tietää, pääsevätkö he vihdoin taivasten valtakuntaan. Samaan aikaan on lasten tai vauvojen Limbo, johon pääsevät vain lapset tai pikkulapset, jotka ovat kuolleet ennen kuin ovat tehneet jonkinlaisen synnin, mutta jotka eivät ole ehtineet mennä ajoissa kasteelle kirkon opin mukaan.
Normaalisti jokainen uskonto kehittää oman käsityksensä limbosta. Jäljelle jää kuitenkin ajatus siitä, että limbo on vapauttava portaali kaikille niille, jotka ovat elämässään olleet hyviä ja mukavia erilaisiin uskonnollisiin käsityksiin.