Superlatiivi on termi, joka ilmaisee jonkin erinomaisuuden, eli sen maksimiasteen (hän oli tehokas henkilö superlatiivitasossa, se olisi esimerkki rukouksesta tässä mielessä). Joskus sitä käytetään synonyyminä liioitellulle tai liialliselle, eikä se välttämättä ole jotain positiivista, mutta sillä on epätavallisia tai suhteettomia ominaisuuksia. Näin ollen sanotaan, että muotiasuste voi olla superlatiivi.
Kieliopillisesti
Kieliopillisesti superlatiivi on eräänlainen adjektiivi, joka osoittaa, että laadun intensiteetti on korkeimmalla tasolla. Ajatellaanpa tavallista, huonoa adjektiivia. Ylivertaisessa määrin siitä tulee erittäin huono ja samalla tavalla hidas erittäin hitaksi tai helposti helpoksi.
Etuliitteen super avulla muunnamme myös adjektiivit superlatiiviksi (super mukava, erittäin mukava ...). Joka tapauksessa nämä adjektiivit kommunikoivat korkealla tasolla, normaalia korkeammalla. Tällä tavalla puhuttaessa korostuu pätevä adjektiivi.
Jotkut adverbit myös korostavat adjektiivin superlatiivitilaa (erittäin miellyttävä) tai on myös mahdollista muuntaa adjektiivi adverbiksi pääteellä mieli (erittäin nopeasti).
Tapa ohjata vertailua
Superlatiivia käytetään vertailujen tekemiseen. Siten, jos joku sanoo "tämä kello on kallis, mutta tämä on erittäin kallis", hän ilmaisee vertailun hinnan suhteen.
Superlatiiviadjektiivin vaikutus viestinnässä on nostaa substantiivin laatua. Vaikka adverbi muy ja pääte ísimo ovat hyvin samankaltaisia, ne eivät kuitenkaan ole täysin samoja. Ei ole sama asia sanoa erittäin hyvä, erittäin hyvä tai erittäin laiha kuin erittäin laiha. Suffiksi ísimo välittää astetta suuremmalla intensiteetillä.
Vahva loppu-a
Jotkut superlatiiviadjektiivit muodostetaan päätteellä érrimo-a, latinankielinen pääte, joka on täysin oikea, mutta on poissa käytöstä. Katsotaanpa joitain esimerkkejä: köyhä-köyhä, kuuluisa-kuuluisa tai vapaa-vapaa. Nämä superlatiivit ovat harvinaisia arkikielessä ja niitä voidaan pitää kultismina. Sen käyttö on osa sivistynyttä ja erittäin hienostunutta kirjakieltä (esimerkiksi se esiintyy joissakin puheissa, joissa halutaan kehua henkilöä).
Pääte-a soveltuu vain tiettyihin adjektiiveihin, niihin, jotka päättyvät "re" ja "ro", joten niiden käyttäminen muihin adjektiiveihin olisi kieliopillinen poikkeama (et voi sanoa kaunista tai helppoa).
