Eläintekniikka on tieteellinen ja tekninen tieteenala, joka vastaa kotieläinten kasvatuksesta. Tällä tavalla kotieläinjalostusinsinööri on ammattilainen, joka ohjaa heidän toimintaansa tällä alueella. Lyhyesti sanottuna sen toiminta keskittyy kotieläintuotannon kasvattamiseen ja parantamiseen.
Eläintekniikka ja eläinlääketiede
Kotieläinjalostusinsinööri työskentelee tuotantoeläinten parissa niiden tuottavassa ulottuvuudessa eli väestön ravinnonlähteenä. Päinvastoin, eläinlääkäri on yksinomaan vastuussa eläinten terveydestä. Molemmat ammatit liittyvät läheisesti toisiinsa, sillä eläinlääkäri huolehtii eläinten terveydestä, jotta kotieläinjalostusinsinööri voi suunnitella sopivan tuotantostrategian. Samoin kotieläinjalostuksesta haetaan eri eläinlajien geneettistä parantamista, karjan optimointia tai keinosiemennystä.
Eläintekniikalla ja eläinlääketieteellä on niin paljon yhteyksiä, että joissakin yliopistoissa ne yhdistävät nämä kaksi alaa erikoisalaksi. Opiskelijat, jotka yhdistävät kaksi haaraa opintosuunnitelmissaan, keskittyvät oppiaineisiin kuten biologia, fysiologia, anatomia tai eläintiede (ne olisivat perus- ja yleisalat) ja toisaalta tarkempiin alueisiin (maatalouden tuotanto, genetiikka ja eläinten lisääntyminen , maatalouslainsäädäntö tai maatalousyhtiön johto).
Toiminta-alueet
Voidaan puhua kahdesta yleisestä erikoistumisalasta: eläintuotannosta ja ruokinnasta. Eläintuotannon toiminta-ala on hyvin laaja: maatilan suunnittelu, kotieläintuotanto, ympäristövaikutukset, sulkujärjestelmät tai tehoviljely. Ravinnon osalta kotieläinjalostusinsinööri pyrkii varmistamaan, että lajin ravintokoostumus on sopivin sen kaupallistamiseen.
Jalostustekniikan haasteet
Kaupan globalisaatio on vaikuttanut myös eläintilojen toimintaan. Yksi tärkeimmistä näkökohdista on eläinten (esimerkiksi naudan ja sikojen) lihan turvallisuuden ja laadun takaaminen.
Tällä hetkellä tutkitaan luomuelintarvikkeita, joilla voidaan ruokkia tuotantoeläimiä kemiallisten komponenttien käytön välttämiseksi.
On otettava huomioon, että kotieläinjalostus keskittyy eläinten (sikojen, lintujen tai vuohien) tuotantoon proteiinien saamiseksi ihmisravinnoksi. Jotta tämä olisi mahdollista, on löydettävä tasapaino kahden näkökohdan välillä: kaupallinen kannattavuus ja elintarviketurvallisuus.
