Termiä kaunopuheinen käytetään adjektiivina luokittelemaan ihmisiä tai tilanteita, jotka osoittavat kaunopuheisuutta ja joilla on tällä tavalla selvä merkitys, jonka he pyrkivät välittämään. Puheisuus on ominaisuus, joka joillakin ihmisillä on (vaikka se voi olla myös kuvien tai äänien tai erilaisten kommunikaatiotoimintojen hallussa), joka perustuu merkityksen tai idean välittämisen helppouteen, kenties ilman tarvetta puhua. Ajatus siitä, että jokin on kaunopuheinen, tarkoittaa yleensä, että se puhuu puolestaan eikä tarvitse lisäselvitystä.
Kaunopuheisuus on ominaisuus, jota kaikilla yksilöillä ei ole. Se liittyy useisiin elementteihin, jotka kohtaavat samanaikaisesti: toisaalta kykyyn saada selkeitä ideoita ja ajatuksia. Samalla on tärkeää osata ilmaista ne selkeästi, ytimekkäästi ja tehokkaasti, jotta ne, jotka lopulta toimivat yleisönä, voivat ymmärtää ne. Lopuksi kaunopuheisuus edellyttää aina tilanteen ja tapahtuman mukaan sopivan kielen käyttöä, sillä ei ole sama asia käyttää muodollista tai epävirallista kieltä kaikissa tilanteissa.
Kun puhumme kaunopuheisesta henkilöstä, tarkoitamme niitä ihmisiä, jotka osaavat ilmaista mielipiteensä houkuttelevalla ja selkeällä tavalla. Näin ollen kaunopuheisuus on nykyään yksi poliitikkojen tärkeimmistä ominaisuuksista, koska sen avulla he houkuttelevat enemmän yleisöä. Suurelta osin kaunopuheisuus liittyy myös kykyyn taivutella huomaamattomasti ja tehokkaasti niitä, jotka ovat yleisöjä tai yleisöjä.
Kaunopuheisuus ei kuitenkaan ole läsnä vain kirjoitetussa ja puhutussa kielessä, vaan myös kehossa eleiden, symbolien, kehon asemien ja ilmeiden kautta, jotka usein kertovat paljon enemmän kuin mitä sanat sanovat.
