Termi valtiovarainministeriö viittaa koko valtion omaisuuteen. Erario tulee latinan sanasta erarium, joka tarkoittaa kuparia, sillä muinaisessa maailmassa kolikot valmistettiin enimmäkseen tästä metallista. Nykyään sanaa treasury käytetään synonyyminä yleiselle aarreelle.
Termin historiallinen alkuperä
Roomalaisessa sivilisaatiossa aerariumin käsitettä käytettiin jo osoittamaan kansalaisilta perimien verojen hallinnosta saatujen rahojen kokonaisuutta. Tässä mielessä roomalaiset käyttivät useita samanlaisia käsitteitä, kuten fiscus, kuninkaallinen kammio tai kuoletuslaatikko. Ne kaikki liittyivät ajatukseen valtiosta, eli kansalaisten yleisiä etuja hoitavaan organisaatioon.
On kuitenkin huomattava, että suppeassa merkityksessä valtion käsite sellaisena kuin sen nykyään ymmärrämme ei ollut sama roomalaisille, jotka käyttivät toista termiä, roomalaista kansaa (Populus Romanus). Joka tapauksessa roomalaisella sivilisaatiolla oli syvälle juurtunut ajatus kuulumisesta järjestäytyneeseen yhteisöön.
Muinaisen Rooman instituutioiden tutkijat väittävät, että aerarium syntyi hallinnollisena mekanismina perintöjen hoitamiseksi niissä tapauksissa, joissa joku kuoli ilman testamenttia tai ilman jälkeläisiä, koska näissä tapauksissa rahat siirtyivät valtion käsiin. Toisaalta on syytä huomata, että aerariumin käsite sisällytettiin roomalaiseen lakiin, mutta sen todellinen alkuperä on peräisin kreikkalaisesta sivilisaatiosta, koska kreikkalaisessa polisissa oli julkisuuden tunne vastakohtana yksityiselle. Jollain tapaa ajatus aerariumista on alkuperältään melko samanlainen kuin nykyinen perintövero.
Julkinen aeraario oli tarkoitettu rahoittamaan yhdyskunnan infrastruktuurit ja palvelut, joihin tarvittiin vastuuhenkilö, kvestori. Kvestori oli virkamies, erityisesti maistraatti, joka vastasi armeijan jäsenten kulujen valvonnasta ja palkkojen maksamisesta.
Aerarium, esimerkki roomalaisen lain perinnöstä
Roomalaisten aerarium kehittyi, ja nykyään puhumme valtionkassasta viittaamaan valtion omaisuuteen yleensä. Tämä esimerkki muistuttaa meitä siitä, että roomalainen laki on enemmän kuin jäänne menneisyydestä, koska se on hyvin läsnä useimpien kansakuntien nykyisessä lainsäädännössä. Näin ollen meidän päivinämme käytetään edelleen roomalaisen oikeuden yleisiä periaatteita (Alterum non laedere tai olla vahingoittamatta toista, Summ cuique tribuere tai antaa kullekin omansa tai pater familia -oikeus).
Kuvat: iStock - javarman3 / Paolo Cipriani
