Termi riippumattomuus yhdistetään tavallisesti maan tai maantieteellisen alueen suvereenin ja autonomian laatuun. Sen merkitys ei kuitenkaan ole yksinomaan poliittinen ja monissa tapauksissa se voidaan ymmärtää myös soveltuvana ominaisuutena ihmiseen, instituutioon, jopa eläimeen. Voimme siis sanoa, että riippumattomuus on moraalinen ja eettinen arvo, joka liittyy kyseisen subjektin kykyyn selviytyä itsestään eikä olla korkeamman kokonaisuuden ohjauksen tai valvonnan alainen.
Itsenäisyys on toisin sanoen ei-riippuvuutta. Näin ymmärrettynä termi tarkoittaa mahdollisuutta tehdä päätöksiä itsenäisesti ja vapaasti. Sanomattakin on selvää, että itsenäisyyden käsite liittyy syvästi vapauteen, minkä vuoksi siitä tulee yksi tärkeimmistä ja olennaisimmista ihmiselämän elementeistä.
Normaalisti termi riippumattomuus liittyy poliittisiin ilmiöihin, koska se ymmärretään myös mahdollisuutena, että maan, alueen tai minkä tahansa yhteisön on hallittava itseään ja siten jätettävä syrjään kaikki toimialueet tai holhoukset, jotka voivat tulla toiselta alueelta tai kokonaisuudesta. Itsenäisyystaistelut ovat leimanneet ihmiskunnan historiaa muinaisista ajoista lähtien juuri siksi, että kun itsenäisyyden käsite on olemassa, on olemassa myös herruutta ja alistumista. On arvioitu, että ihmiskunnan historian aikana on ollut lukuisia itsenäisyyssyklejä, joiden ansiosta monet alueet ovat voineet vapautua niille langenneesta ikeestä.
Samalla itsenäisyyden käsitettä voidaan soveltaa tavallisen ihmisen arkeen. Tässä mielessä itsenäinen henkilö tulee toimeen joko talous-, sosiaali-, työ- tai asumisasioissa.
