Entropialla tarkoitetaan fyysisen suuren tyyppiä, joka laskee tietyssä esineessä tai elementissä olevan energian, mutta joka ei ole hyödyllinen työn tai vaivannäön suorittamisessa. Entropia on energiaa, joka ei ole käyttökelpoinen ennen termodynaamisen prosessin tuloa, esimerkiksi tietyn energiamäärän saattamista kiertoon yhden tai useamman alkuaineen reaktiosta. Siten yleistä sanastoa lähempänä entropiaa voitaisiin kuvata energiaksi, joka on kertakäyttöinen ennen termodynaamista prosessia, energiaksi, jota ei käytetä ja jota ei siksi pidetä hyödyllisenä sellaisessa prosessissa.
Termodynamiikan tai fysiikan haaran sisällä, joka tutkii prosesseja, jotka syntyvät energioiden kuumenemisesta ja eri luonnonelementtien liikkeelle saattamisesta. Entropia esiintyy tällä fysiikan haaralla eräänlaisena kaiken systematisoidun epäjärjestyksenä, eli viitteenä tai osoituksena siitä, että kun jotain ei hallita, se voi muuttua ja häiriintyä. Lisäksi entropia olettaa, että tasapaino- tai homogeenisuustilanne syntyy siitä kaaoksesta tai epäjärjestyksestä, joka vallitsee järjestelmässä, joka huolimatta siitä, että se on erilainen kuin alkuperäinen tilanne, olettaa, että osat ovat nyt yhtä suuret tai tasapainossa.
Kun puhumme entropiasta, jota graafisesti edustaa kirjain S, puhumme luonnollisesta prosessista, jossa elementit menettävät energiansa tai muuttuvat uusiksi alkuaineiksi jättäen jälkeensä jätteen, jota ei voida käyttää uudelleen. Jos otamme huomioon, että sana entropia tulee kreikasta ja edustaa ajatusta evoluutiosta tai transformaatiosta, voimme ymmärtää sen merkityksen paremmin: entropia ei ole muuta kuin ilmiö, jolla saadaan jotain homogeenistä tasapainon ja energian vapautuminen, jota ei voida käyttää uudelleen.
