Sanotaan, että ihminen on maallinen, kun hänen uskomuksensa ja arvonsa ovat täysin riippumattomia uskonnosta. Tässä mielessä sekularismi on älyllinen ja moraalinen asenne. Tämä asenne koostuu yksilön autonomian puolustamisesta eri uskonnollisten tunnustusten suhteen.
Yleisiä huomioita
Sekularismi ei teeskentele olevansa uskonnon vastainen virtaus, mutta tämä lähestymistapa korostaa eroa uskonnon ja muiden alojen, kuten politiikan tai koulutuksen, välillä.
Sekularismissa puolustetaan selkeää eroa valtion ja kirkon välillä. Useimmissa perustuslakiteksteissä tämä erottelu on nimenomaisesti vahvistettu, ja tällä tavoin on tarkoitus, että minkäänlaisia uskomuksia ei voida pakottaa koko väestöön. Ne, jotka pitävät itseään maallisina, ymmärtävät, että yksilöiden uskonnollisten mieltymysten tulee olla osa heidän yksityiselämäänsä, ja siksi siviilien ja uskonnollisten sfäärien välillä ei pitäisi olla puuttumista.
Se on saanut vaikutteita myös sananvapaudesta. On otettava huomioon, että Euroopassa ja ylipäänsä maailmassa uskonnolliset lähestymistavat ovat toimineet selittävänä mallina kaikenlaisille uskomuksille tai lähestymistavoille. On syytä muistaa, että tieteellinen evoluutioteoria törmäsi alun perin raamatulliseen perinteeseen.
Sekularismia ei pidä sekoittaa ateismiin
Ateisti kieltää Jumalan olemassaolon, kun taas maallinen uskoo, että poliittisen vallan tulee edustaa koko väestöä riippumatta enemmistön uskonnosta koko yhteiskunnassa.
Sekularismin vastainen ajatus olisi konfessionalismi. Tämä puolustaa sitä, että periaatteiden, joilla valtio järjestetään, on oltava sopusoinnussa tietyn uskonnon joidenkin uskomusten kanssa.
Nykyään Espanjan valtio julistaa olevansa ei-uskonnollinen, mutta Espanjan valtio on vuosisatojen ajan organisoitunut katolisen tunnustuksen periaatteiden mukaan.
Maallisen ajattelun alkuperä
1700-luvun valistuksesta lähtien jotkut filosofit alkoivat analysoida poliittisen ja uskonnollisen vallan rinnakkaiseloa läpi historian.
Filosofit, kuten Voltaire ja Kant, väittivät, että politiikan ja uskonnon välinen läheinen suhde johti väistämättä dogmaattisiin ja totalitaarisiin kantoihin. Tällä tavalla sekularismi väitti, että valtion koko yhteisöä edustavana instituutiona ei tarvitse olla riippuvainen uskonnollisen järjestyksen moraalisista kriteereistä.
Kuva: Fotolia - swillklitch
