Olemme jollain tapaa samaa mieltä siitä, että tavarat on jaettava oikein yhteiskunnassa, koska pidämme epäoikeudenmukaisena, että joillakin on ylijäämää, kun taas toisilla on köyhyys. Tämä ajatus tavaroiden riittävästä jakelusta on se, joka inspiroi jakautuvan oikeudenmukaisuuden käsitettä.
John Rawlsin mukaan jakautuvan oikeudenmukaisuuden perusidea
Jakooikeudenmukaisuus perustuu yleiseen pyrkimykseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Yksi suurimmista jakavan oikeuden käsitteen teoreettisista edustajista on amerikkalainen filosofi John Rawls, joka on kehittänyt oikeudenmukaisuuden teorian.
Rawlsin mukaan oikeudenmukaisuus on yhteiskunnan perushyve
Tämä tarkoittaa, että ilman oikeudenmukaisuuden halua yhteiskunnalliset instituutiot heikkenevät. Oikeudenhalu johtuu individualististen ja itsekkäiden asenteiden hylkäämisestä, koska yhteiskunnassa, jossa tällainen yleinen käyttäytyminen syntyisi, syntyisi syvällinen globaali epätasapaino ja siksi epäoikeudenmukaisuus vallitsisi. Rawls väittää, että sosiaalinen yhteistyökyvyttömyys tuottaa rajallisen määrän resursseja, mutta yhteistyöjärjestelmä lisää resursseja merkittävästi. Näin ollen Rawlsille peruskysymys on, kuinka yhteistyön hedelmät tulisi jakaa ihmisten kesken, eli miten yksilöiden oikeudet ja velvollisuudet tulisi ymmärtää. Toisin sanoen, miten kukin yhteistyön tuloksena saamia taakkaa ja hyötyä tulisi jakaa. Heidän ehdotuksensa ovat seuraavat:
- Pitää olla yhteiskuntasopimus, joka toimii yhteiskunnan oikeudenmukaisemman välineenä.
- Sopimuksen tai yhteiskuntasopimuksen tulee perustua kansalaisten yksimielisyyteen.
- Sopimuksen tai sosiaalisopimuksen on perustuttava puolueettomuuden ja vapaan sopimuksen käsitteeseen.
Rawlsin ajatus oikeudenmukaisuudesta jakautuvan oikeudenmukaisuuden perustana
Kuvitellaan, että yhteiskunta koostui 8 ihmisestä ja että he kaikki kokoontuivat luomaan oikeudenmukaisuuden mallia. Oletetaan, että keskusteltuaan keskenään he päätyivät siihen johtopäätökseen, että on tarpeen ottaa käyttöön orjajärjestelmä. Heidän päätöksensä olisi yksimielinen, mutta se olisi epäoikeudenmukainen, koska orjuus on määritelmänsä mukaan jotain ei-toivottua.
Rawlsin mukaan, jotta nämä ihmiset eivät ehdottaisi jotain epäoikeudenmukaista, on välttämätöntä, että he lähtevät ennakkoluulottomasta ja ilman erityisiä etuja koskevasta pohdinnasta, jota Rawls kutsuu "tietämättömyyden verhoksi", mikä tarkoittaa, että kukaan kahdeksasta jäsenestä ei yhteiskunta tietää, mikä heidän roolinsa on tai mitkä ovat heidän erityiset intressinsä. Siten, jos kahdeksan ihmisen välinen pohdiskelu tapahtuu "tietämättömyyden verholla", heidän alkuperäinen kantansa on puolueeton ja siten oikeudenmukaisempi. Tämä pohdiskelu muistuttaa meitä siitä, että oikeudenmukaisuuden symboli on nainen, jolla on sidottu silmä.
Rawls ymmärtää, että ei ole helppoa älyllisesti tukahduttaa sosiaalisia ennakkoluuloja ja yksityisiä etuja, mutta se on välttämätön työkalu rationaalisen valinnan tekemiseksi siitä, mitä oikeudenmukaisuuden tulisi olla. Rawls väittää, että jotta tämä olisi mahdollista, on tarpeen soveltaa kolmea periaatetta, vapauden, erilaisuuden ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta. Tämä tarkoittaa, että yksilön vapauden on oltava olennainen osa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, sosioekonominen eriarvoisuus on hyväksyttävää niin kauan kuin se mahdollistaa kaikkien yksilöiden elinolojen parantamisen. Lopuksi, oikeudenmukaisuudesta voidaan puhua, jos on olemassa tehokas kriteeri, joka kunnioittaa kaikkien yksilöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia.
Kuvat: iStock - franckreporter / Onur Döngel
