Yksi runouden ominaisuuksista on, että se antaa esteettiselle osuudelle enemmän merkitystä kuin rakennetta tai merkitystä. Se saavuttaa tämän tavoitteen käyttämällä lukemattomia kirjallisia välineitä, joilla on taipumus kaunistaa muotoa eri tavoin.
Runous on yksi vanhimmista ihmisen kehittämistä kirjallisuuden genreistä, ja ensimmäiset esimerkit löytyvät muinaisista kulttuureista.
Runo, runon paras ilmaisu
Useimmiten runo esiintyy säkeissä kirjoitettuna, mutta se on mahdollista löytää myös runoproosasta, esim. Rubén Darío, nicaragualaista alkuperää oleva runoilija, on epäilemättä yksi tämän tyypin suurimmista eksponenteista.
Runon suuri vetovoima on se käyttää lukemattomia ilmaisuresursseja, jotka osaavat animoida ja ilmaista mitä erilaisimpia tunteita, esimerkiksi peli, joka on luotu joidenkin sanojen näyttämästä äänestä.
Kun runossa esitetään säkeitä, on tavallista, että niissä on konsonanttisia riimejä tai, jos se ei ole mahdollista, assonanssia tai ne koostuvat vapaista säkeistä.
Jos runo koostuu kahdesta kvartetista ja kahdesta tripletistä, joissa on konsonanttiriimejä ja hendekastavuisia säkeitä, sitä kutsutaan ns. sonetti.
Sillä välin, jos runossa on nelirivinen ja humoristinen sisältö, jossa toinen ja neljäs rivi rimmaa, se on ns. säepari. Ja jos säe koostuu kahdeksantavuisista säkeistä, joissa parittomissa säkeissä ei ole riimiä ja parit esittävät assonanssiriimiä, ne merkitään romansseja.
Genre, jolla on takanaan suuri historia
On melko vaikeaa määrittää tiettyä ajanjaksoa menneessä runouden alkuperäksi, vaikka on mahdotonta sivuuttaa havaintoa, joka on peräisin vuodesta 2600 eaa ja se koostuu hieroglyfikirjoitukset, joita pidettiin ajan myötä runouden ensimmäinen edeltäjä. Ne koostuvat lauluista, joilla on uskonnollinen merkitys ja jotka on kehitetty eri genreissä, kuten oodissa, hymnissä ja elegioissa.
On tärkeää huomata, että menneisyydessä ja erityisesti joissakin sivilisaatioissa, kuten sumerilaiset, assyrialais-babylonialaiset ja juutalaiset, runoudella, oli melko rituaalinen luonne
Samaan aikaan runous liittyy nykyään pikemminkin mihin Romanttinen, romantiikkaan, jopa enemmän, kun rakastaja haluaa rakastua rakkaansa ja että tämä vastaa hänelle rakkaudesta, on yleinen resurssi, että hän kirjoittaa runon kirjoittajuudestaan, jossa hän kaataa kaikki tunteensa pintaan, tai oletusarvoisesti, jos rakastajalla ei ole kirjoitusmahdollisuutta tässä mielessä, hän käyttää yleensä genren suuria klassikoita saavuttaakseen romanttisen päämääränsä.
On huomattava, että suuri osa meille saapuvista muinaisten sivilisaatioiden kirjallisista asiakirjoista on kirjoitettu runouden muodossa. Selkeitä esimerkkejä tästä ovat Gilgameshin runo (kuuluu sumerilaiseen sivilisaatioon) tai kuuluisat ja vaikuttavat kreikkalaiset teokset Ilias ja Odysseia, mielenkiintoista työt ja päivät ja Aeneid, monien muiden joukossa. Kaikki nämä teokset kertovat legendoja, tarinoita ja tilanteita kunkin kulttuurin jokapäiväisestä elämästä ja ilmaisevat niitä säkeistönä, joka on noiden historiallisten ajanjaksojen erittäin suosittu lähde.
Runon tärkeimmät ominaisuudet
Runolle on ominaista tietyn rytmin asettaminen kirjoitetulle tekstille. Tämä varmistetaan säejärjestelmien avulla, jotka vaihtelevat tapauskohtaisesti, mutta säilyttävät aina tietyn rytmin, jota on kunnioitettava. Joissain tapauksissa enemmän kuin toisissa merkittyyn runolliseen rytmiin liittyy myös sellaisten resurssien, kuten metaforien, vertailujen, onomatopoeioiden, ironian, retoristen elementtien ja muiden resurssien käyttö, jotka pyrkivät antamaan kullekin sävellykselle tietyn ja ainutlaatuisen tyylin.
Länsimaisen perinteen yleisimmät runouden muodot ovat sonetit, joista Shakespearen omat erottuvat. Runoutta voidaan kuitenkin esittää myös muissa muodoissa, kuten sestinas, rondeaus (perinteiset ranskalaiset runot), jintishi (tyypillinen kiinalainen runo), haiku (tyypillinen japanilainen runo) tai oodit, tyypillisiä antiikin kreikkalaisen perinteen runoja.
Lopuksi voidaan lisätä, että runous voi esiintyä erikseen taiteena sekä integroituna muihin esityksiin, kuten tanssiin, teatteriin, runolliseen kerrontaan ja lyriikkaan.
