Se tunnetaan termillä solidaarisuus tälle tunteelle tai monet pitävät sitä arvona, jonka kautta ihmiset tuntevat ja tunnustavat yhtenäisyyden ja jakavat samat velvollisuudet, edut ja ihanteet ja muodostavat myös yhden peruspilareista, jolle he ovat. etiikka.Sosiologian pyynnöstä termillä solidaarisuus on tässä yhteydessä erityisosaamista , koska, kuten sanoimme, tunne, joka olettaa tietyn yhteiskunnan jäseniä yhdistävien sosiaalisten siteiden yhtenäisyyttä.
Tällä tavoin sanotaan, että toiminta on solidaarinen, kun sillä pyritään tyydyttämään muiden tarpeita, ei omia. Siten ajatus solidaarisuudesta ilmaisee tukea ulkopuoliselle asialle. Tässä mielessä se on eräänlaista apua tai yhteistyötä, jota edeltää empatian tunne muiden olosuhteita kohtaan.
Solidaarisuus voidaan ymmärtää yksilöllisestä ja kollektiivisesta näkökulmasta ja toisaalta sosiologisena ilmiönä, joka liittyy ihmisen moraaliseen ulottuvuuteen.
Yksittäinen kone
Jos joku päättää auttaa toista apua tarvitsevaa henkilöä tai ryhmää, hän toimii altruistisesti ja anteliaasti, koska hän luovuttaa osan rahoistaan tai ajastaan jakaakseen sen niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. On monia tapoja toteuttaa tämän tyyppinen toiminta: yksinkertaisella monisteen avulla, työskentelemällä vapaaehtoisena yhteiskunnassa, lähettämällä rahaa kansalaisjärjestölle tai tekemällä merkittävä taloudellinen lahjoitus, kuten joidenkin hyväntekeväisyysjärjestöjen tekemä.
Sosiologinen taso
Ranskalainen sosiologi Emil Durkheim teki eron mekaanisen ja orgaanisen solidaarisuuden välillä. Ensimmäinen viittaa primitiivisten klaanien yhteistyöhön, jossa yksilöt luovat yhteisöllisiä siteitä ja kollektiivisia tunteita, jotka edistävät keskinäistä apua. Mekaaninen solidaarisuus puolestaan on tyypillistä monimutkaisille yhteiskunnille, ja sitä toteutetaan yksilöiden välillä, jotka eivät ole samanlaisia, mutta joilla on merkittäviä eroja.
Muutamia arvioita konseptista
Solidaarisuuden käsite muistuttaa meitä siitä, että sen vastakkainen puoli on solidaarisuuden puute. Nämä kaksi suuntausta ovat osa ihmisen tilaa ja esiintyvät joskus samanaikaisesti, esimerkiksi sodassa (sota itsessään merkitsee vastustajan tuhoa, mutta siinä tapahtuu epäitsekkäitä ja välinpitämättömiä toimia).
Ajatus solidaarisuudesta löytyy eri yhteyksistä. Siten useimmissa uskonnollisissa perinteissä on ehdotuksia, jotka liittyvät solidaarisuuteen (muistakaa kristinuskon myötätunto tai rakkaus). Jos asetamme itsemme eettisen reflektoinnin koordinaatteihin, löydämme keskustelua käsitteestä (esimerkiksi keskustelu altruismista vastaan itsekkyydestä). Toisaalta jo valtioideassa voidaan havaita solidaarisuuden tunne (esimerkiksi hallinnon edistämät toimet, joilla pyritään auttamaan heikoimmassa asemassa olevia).
Mediassa ilmestyvissä uutisissa solidaarisuuskysymystä käsitellään melko usein (ehdotus kolmannen maailman auttamiseksi 0,7 prosentilla kansallisesta BKT:sta tai pakolaisongelma on kaksi selkeää esimerkkiä).
Vaikka solidaarisuus on eettinen arvo, se toteutuu joskus kyseenalaisilla tavoilla (esimerkiksi silloin, kun myönnetty tuki on pikemminkin imago-syistä eikä aito sitoumus).
Solidaarisuus tarkoittaa aluksi epäitsekästä apua muille. Siinä on kuitenkin selkeä hyödyllisyyskomponentti. Itse asiassa, jos tarjoamme anteliaisuuttamme, tunnemme itsemme paremmin ja siten voitamme jollain tavalla.
Lopuksi solidaarisuus on looginen seuraus ihmisen sosiaalisesta ulottuvuudesta. Tässä mielessä meillä on luontainen impulssi tyydyttää tarpeitamme, mutta samalla tunnemme empatiaa muita kohtaan ja tämä tunne on solidaarisuustoiminnan lähtökohta.
Kuvat: iStock - Cylon / Miroslav_1
