Poliittisessa terminologiassa valtiopolitiikan käsitettä käytetään viittaamaan perusperiaatteisiin, joiden tulisi toimia oppaana kansakunnan hallitukselle. Tässä mielessä valtion politiikkaa ei pitäisi yhdistää tiettyyn hallitukseen tai tiettyyn ideologiaan.
Päinvastoin, tämä nimi viittaa kaikkiin niihin asioihin, joita pidetään avainasemassa kansan yleisten etujen puolustamisessa.
Maan strategiset toimintalinjat
Tietyn kontekstin poliittisesta suuntauksesta riippumatta kaiken valtion politiikan tulee ohjata pitkän aikavälin hankkeita, jotka koskevat esimerkiksi koulutusta, perusinfrastruktuuria, terveyttä, työllisyyttä, julkisia menoja tai kansalaisten turvallisuutta. Kaikilla näillä näkökohdilla on strateginen arvo, koska ne eivät ole tai niiden ei pitäisi olla riippuvaisia poliittisen toiminnan ylä- ja alamäistä.
Mitä tahansa näistä asioista pidetään osana valtion politiikkaa ilmeisestä syystä: ne vaikuttavat väestön yleiseen etuun.
Tätä käsitettä käytetään joskus eufemismina minkä tahansa poliittisen päätöksen legitimoimiseksi.
Vaikka termin oikeaa käyttöä tulee kehystää kaikessa, mikä vaikuttaa koko kansakuntaan ja jolla on ilmeinen strateginen arvo, tätä nimitystä käytetään usein väärin tai käytetään suoraan poliittista viestiä vääristävänä eufemismina.
Jotkut poliittiset johtajat leimaavat päätöksensä vahvistaen, että ne ovat aitoja valtion politiikkaa, vaikka todellisuudessa heidän ehdotuksensa ovat yksinkertaisesti valitsijaisia, populistisia tai demagogisia.
Todellisen valtion politiikan on suuntauduttava tulevaisuuteen
Demokraattisissa järjestelmissä hallitusten kesto on rajoitettu. Tästä syystä monet hallitukset välttävät käsittelemästä niitä tärkeitä asioita, jotka ovat epämiellyttäviä ja voivat aiheuttaa niille vaalikustannuksia. Tässä mielessä valtion politiikassa ei pidä sivuuttaa toimenpiteitä, jotka liittyvät väestön ikääntymiseen, julkisen talouden alijäämään, tutkimukseen tai vammaisten hoitoon.
Valtion politiikkaa edistävää poliitikkoa pidetään valtiomiehenä. Toimintalinjassaan hän yrittää rakentaa kansallista hanketta vaaliprosessien tai henkilökohtaisten etujensa ulkopuolelle. Esimerkkinä tästä ideasta voimme muistaa joitain historiallisia henkilöitä, jotka edistivät valtion politiikkaa, kuten Winston Churchill, Simón Bolívar, Benito Juárez tai Abraham Lincoln.
Kuvat: Fotolia - Primsky / Danu
