Draamataiteen yhtenä tärkeimmistä osista pidetyt puvut ovat sellaisia, joiden päätehtävänä on pukea ja koristella eri hahmoja näytelmän ohjaajien ja/tai käsikirjoittajien oman näkemyksen mukaan. Vaatekaappi koostuu pohjimmiltaan kaikista niistä puvuista, mekoista ja vaatteista, jotka luonnehtivat kyseessä olevan teoksen hahmoja ja jotka auttavat luomaan täydellisemmän käsityksen siitä, mitä esitetään. Nykyään pukuja pidetään niin tärkeänä osana näyttelemistä, että ne ovat aina mukana palkinto- ja kunnianosoituksissa.
Historian dramaattisen esityksen varhaisista muodoista lähtien puvut ovat aina olleet olennainen osa tapahtuneita töitä tai taiteellisia ilmaisuja. Muinaisesta Kreikasta lähtien taiteilijoilla täytyi aina olla pieni pukuyksityiskohta, joka osui yhteen esitettävän hahmon hengen kanssa ja joka auttoi luomaan täydellisemmän käsityksen fiktiivisestä tilanteesta. Modernissa dramaattisten pukujen taide muuttui yhä monimutkaisemmaksi ja loi kokonaisia pukusarjoja hahmoille, jotka joutuivat vuorottelemaan pukujaan useita kertoja samassa työssä tilanteesta riippuen.
Nykyään pukusuunnittelussa voi vaihdella aikakauden luomuksia (eli enemmän tai vähemmän valmiita esityksiä tarinan aikakauden vaatteista) ja pukuluomuksia, jotka ovat ajankohtaisia, mutta epäilemättä valittuja mistä tahansa erityisestä syystä. Puvut voivat jäädä katsojien silmissä huomaamatta. Sen läsnäolo on kuitenkin aina erittäin tärkeä myös niissä tapauksissa, joissa se ei puhu aikakauden vaatekaapista, sillä se on toinen elementti, joka määrittelee hahmon ja antaa katsojan löytää teokselle merkityksen.
Joissakin tapauksissa aikakauden puvut voivat vaatia vaikuttavia investointeja sekä uskomattomia malleja ja kuukausien työtä, koska ne ovat yleensä erittäin monimutkaisia, herkkiä ja taiteellisia. Samaan aikaan postmodernit näytelmät voivat osoittaa välinpitämättömyyttä perinteisiä pukumuotoja kohtaan ja irtautua niistä pukemalla hahmonsa rätteihin ja likaisiin vaatteisiin.
