Käsite kaksikielisyyttä sallii meidän kielellämme nimetä henkilön kyky käyttää ja puhua kahta eri kieltä epäselvästi, missä tahansa kommunikaatiotilanteessa ja aina valtavalla tehokkuudella.
Kaksikielisyyttä voi olla kahta tyyppiä, syntyperäinentai jos se ei onnistu hankittu. Esimerkkinä voimme nähdä tämän eron selvästi: Italiassa syntynyt lapsi, jolla on argentiinalaiset vanhemmat, puhuu perheensä kieltä, joka on espanja, ja tietysti italiaa, jota puhutaan kyseisessä maassa. joka asuu. Tämä tapaus on osa alkuperäisen kaksikielisyyden tyyppiä.
Toisaalta, kun lapsi syntyy ja asuu loppuelämänsä Meksikossa, hän puhuu selkeää espanjaa, joka on maan virallinen kieli, kun taas nuoresta iästä, neljän vuoden iästä lähtien hän alkaa opiskella englantia, tietyllä hetkellä ja opiskelun aikana hän hallitsee kielen täydellisyyteen lähes samalla tavalla kuin äidinkielensä, niin tässä tapauksessa edessämme on hankittu kaksikielisyys.
On huomattava, että se, mikä näkyy kirjoitettuna kahdella kielellä, voidaan ilmaista myös käsillä olevalla termillä.
Lisäksi kun kahta kieltä käytetään samalla alueella, keskustellaan kaksikielisyyden olemassaolosta kyseisessä yhteisössä.
Edellä olevan perusteella on selvää, että kaksikielisyys merkitsee hallintaa, ymmärrystä siitä, että yksilöllä on yli kaksi eri kieltä ja siksi hän voi käyttää kumpaakin tyydyttävästi tarvittaessa. Kaksikielisyys ilmenee vasta, kun molempien kielten taito on täydellinen.
Jos henkilö esimerkiksi puhuu jotakin kieltä tietyllä sujuvuudella, mutta ei täydellisesti, häntä ei voida pitää kaksikielisenä.
Kaksikielisyys on levinnyt ympäri maailmaa jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja siihen on suurelta osin vaikuttanut globalisaatioprosessi.
