Lajien suuri kirjo on asia, joka on herättänyt kiinnostusta biologeissa ja tiedeyhteisössä yleensä. Tämän monimutkaisen ilmiön selittämiseksi on kehitetty kaksi referenssiteoriaa: fixismi ja evolutionismi. Kolmas käsitys, kreationismi, on saanut vaikutteita uskonnollisista uskomuksista, joiden mukaan lajit ovat Jumalan luomia.
Fiksismistä evolutionismiin
IV vuosisadalla eKr. filosofi Aristoteles väitti, että lajit säilyttivät fysiologiset ja anatomiset ominaisuutensa muuttumattomalla tavalla. Toisin sanoen elävät olennot eivät muutu ajan myötä ja niiden piirteet ovat pysyviä tai kiinteitä. Tämä näkemys säilyi 1700-luvulle asti tutkijoiden, kuten Cuvierin tai Linnaeuksen, kanssa.
Myöhemmin ranskalainen luonnontieteilijä Jean-Baptiste Lamarck ehdotti vaihtoehtoista teoriaa, transformismia. Sen mukaan lajeihin liittyy progressiivisia muutoksia ajan myötä ja lajit ovat jotenkin evoluutiomekanismin alaisia.
Fiksismin tieteellinen lähestymistapa liittyy kreationistiseen visioon, sillä Jumala on se, joka on luonut elävät lajit ja ne säilyttävät muuttumattomasti olemuksensa ja ominaispiirteensä. Fiksismin logiikka perustui ajatukseen Jumalan muuttumattomuudesta ja täydellisyydestä (Jumalan luomusten on välttämättä oltava täydellisiä, koska päinvastoin olisi myönnettävä, että täydellinen olento luo jotain epätäydellistä ja tämä kysymys olisi ilmeinen ristiriita).
Fiksistien ja kreationistien näkemyksen mukaan fossiileja tulkittiin eläinten tai kasvien jäännöksiksi, jotka katosivat Raamatussa mainitun yleisen vedenpaisumuksen jälkeen.
Lamarckismi otti vähitellen käyttöön evoluution idean. Siten Lamarckin mukaan eri lajit olivat muuttuneet sopeutuakseen vastaaviin luonnollisiin elinympäristöihinsä. Tässä mielessä nykyiset elämänmuodot polveutuivat muista menneisyyden elämänmuodoista. Nämä periaatteet kyseenalaistivat fiksismin teesin, mutta toimivat teoreettisena perustana uudelle paradigmalle, Charles Darwinin evoluutioteorialle.
Evoluutioteoria merkitsi fiksismin loppua tieteellisenä teoriana
Darwinin mukaan lajit ovat luonnonvalinnan prosessin tai lain alaisia. Tässä mielessä eläimet muuntuvat tai kehittyvät, koska jälkeläisissä esiintyy erilaisia mutaatioita, jotka suosivat parempaa sopeutumista ympäristöön ja nämä mutaatiot periytyvät seuraaville sukupolville (esimerkiksi kani, joka syntyy suuremmalla turkilla, voi suojautua paremmin kylmä ja tämä uusi piirre välittyy tuleville jälkeläisilleen, kunnes lopulta laji itse valitsee sen).
Kuva: Fotolia - acrogame
