Kirjallisuus on tieteenala, joka käsittelee kirjoitetun sanan esteettinen käyttö. Tätä esteettistä tai ilmaisullista tarkoitusta varten kirjoitettua tekstikokousta voidaan kutsua myös "kirjalliseksi".
Kolme suurta genreä, joihin kirjallisuus jakautuu, ovat: dramaattinen genre, joka viittaa tekstiin, jota käytetään esittämään itseään näyttelemisen kautta; lyyrinen genre, joka on suuntautunut kadenssin ja rytmin alaisena olevaan tekstiin; ja kerrontagenre, jonka päätarkoituksena on vangita fiktiivinen tarina turvautumatta säkeisiin.
Nämä suvut voivat puolestaan isännöidä alaosastoja. Näin ollen dramaattinen genre voidaan jakaa tragediaan, komediaan ja draamaan; lyyrinen genre oodina, elegiana ja satiirina; ja lopuksi kerronnallinen genre romaanissa ja novellissa. Sen mielivaltaisuuden lisäksi, johon nämä luokitukset voivat tehdä syntiä, ne antavat yleensä yleiskuvan, joka on riittävän täydellinen syventyäkseen tämän taiteen alan yksityiskohtiin.
On todennäköistä, että nykyään luokittelusta tulee riittämätön, kun otetaan huomioon, että kirjallisuudentutkimus on toistuvasti ymmärtänyt, että kysymys on siitä, mitä pidetään kirjallisuutena? ei ole vielä saatu lopullista vastausta. Esimerkiksi tällä hetkellä meillä on muun tyyppisiä tekstejä, jotka voivat (tai eivät) kuulua johonkin kolmesta aiemmin kuvatusta suuresta genrestä, mutta jotka vaikka olisivatkin, eivät täysin kuulu mihinkään niistä. Otetaan esimerkiksi elämäkerrat ja omaelämäkerrat, oma-apukirjat tai joidenkin kirjoittajien historiallinen/journalistinen tutkimus.
Kirjallisuuden alkua on etsittävä jo olemassa olevien suullisten perinteiden siirtämisestä kirjallisuuteen.
Itse asiassa muinaiset yhteisöt olivat pääosin suullisia, toisin sanoen ne ylläpitävät kulttuuria, joka integroi heidät, mutta tämä välitettiin suullisesti. Kirjoittamisen keksimisen myötä monet näistä perinteistä kirjattiin, mikä synnytti lukutaitoisia kulttuureja. Siten esimerkiksi "Ilias" ja "Odysseia" (molemmat kirjoittanut Homer), teokset, joita pidetään maamerkeinä länsimaisen lukutaitoisen kulttuurin kehityksessä, muodostavat siirtymisen tarinan kirjoittamiseen, joka kerrottiin laulujen kautta ja joka liittyvät läheisesti jokaiseen Kreikassa asuneissa kansoissa esiintyviin myytteihin.
On huomattava, että tämä suullisen perinteen etusija kirjalliseen verrattuna kesti pitkälle keskiajalle, mikä on ymmärrettävä tilanne, jos otamme huomioon yhteiskunnan valtavan lukutaidoton osan; Tästä syystä myös tällä ajanjaksolla voidaan havaita siirtymistä suullisten kertomusten kirjoittamiseen, kuten esimerkiksi tekolaulujen tapauksessa. Keskiajalla suuret kirjailijat, joita nykyään pidetään "klassikoina", kumoavat arkielämän tilanteita teksteissään käyttämällä avainasemassa dramaattista genreä, esimerkiksi Dante Alighierin "Jumalallinen näytelmä" tai mikä tahansa sen kirjoista. Englantilainen William Shakespeare ("Romeo ja Julia", "Hamlet", "Othello" mm.).
Pääosin lukutaitoisten yhteiskuntien syntyessä kirjallisuus lakkasi olemasta suullista ja saavutti loistokautensa. Tämä ilmiö voidaan selittää sellaisten diskurssien vakiinnuttamisella, jotka eivät ole nimenomaisesti kirjallisia, mutta joiden keskeisenä teemana on ekspressiivinen ja esteettinen käyttö; kirjallisuuskritiikki on selkeä esimerkki tästä tilanteesta.
Johannes Gutenbergin keksimä liikkuva kirjapaino 1400-luvulla mahdollisti kirjoitetun sanan ja kirjallisuuden leviämisen asteittain, yhä massiivisemmin. Markkinoiden säännöt ja kapitalismin lähtökohdat saivat kirjallisuuden, kuten monet muutkin, osaksi niin sanottua "kulttuuriteollisuutta": kirjoja valmistetaan massatuotantona, samalla tavalla kuin jääkaappeja, T-paitoja tai laseja. .
Kategorialla "parhaat myyjät" voidaan mitata kuinka menestyviä jotkin teokset voivat ylittää myynnin esteen, vaikka luotettavaa mitta-asteikkoa tälle ei ole. Yleisesti ottaen kirjan vihkimiseen "best-selleriks" vaikuttavat (myytyjen niteiden lisäksi) myös kirjastojen lainaukset ja maailmankuulujen sanomalehtien, kuten The New York Timesin, Huffington Poston tai The The Huffington Poston kriitikot. Päivittäinen su.
Tällä hetkellä, audiovisuaalisen median ilmaantumisen myötä, kirjallisuuden tilanne on epävarma. On mielipiteitä, jotka supistavat sen asteittaiseen taantumiseen, vaikka on todennäköisintä, että se tuo mukanaan muutoksia sosiaalisen kentän ylä- ja alamäkien mukana. Yksi näistä muutoksista tietokonebuumin aikakaudella on kirjojen verkko-ostaminen paitsi paperiversiona myös digitaalisena, jonka voi ladata ja lukea tietokoneilla, matkapuhelimilla tai Kindle-laitteilla, jotka ovat erityisesti e. -Virtuaalikauppa Amazon.com käytettäväksi kirjojen tai sanomalehtien lukemiseen (tilauksesta). Lisäksi paperikirjan ja digikirjan välinen hinta suosii suuresti jälkimmäisen massiivisuutta.
