Voidaan helposti sanoa, että peruskoulutus on tärkein yksilön saama koulutus, koska sen avulla hän saa alkeet, joiden avulla hän voi syventää älyllistä ja rationaalista tajua. Perusopetus on osa niin kutsuttua muodollista koulutusta, eli sellaista koulutusta, joka on järjestetty tasoihin tai vaiheisiin, jolla on selkeät tavoitteet ja jota opetetaan erityisesti nimetyissä oppilaitoksissa (koulut, korkeakoulut, laitokset). Vaikka lapsi voi saada perustiedot myös tutorilta tai jopa omalta perheeltään, koulu on aina päävastuussa perus- ja tarpeelliseksi katsotun tiedon välittämisestä suurimmalle osalle väestöstä.
Perusopetuksen erottuvimmiksi elementeiksi voisimme nostaa esiin kaksi tiedon tyyppiä: toisaalta ne, jotka liittyvät luku- ja ymmärtämistaitojen eli lukemisen ja kirjoittamisen kehittämiseen. Toisaalta perus- tai perusopetuksessa opetetaan myös matemaattisia perustoimintoja, kuten yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja. Uskotaan, että tästä ensisijaisesta tiedon yhdistelmästä henkilö voi alkaa kommunikoida paljon paremmin muun yhteiskunnan kanssa sekä kehittää älyllisiä ja loogisia kykyjään.
Perusopetuksen organisointi vaihtelee maittain ja jopa julkinen perusopetus ei ole paikoin sama asia kuin yksityinen perusopetus. Yleisesti ottaen perus- tai peruskoulutus alkaa noin kuuden vuoden iässä ja kestää noin kahdentoista tai kolmentoista vuoden ikään asti, jolloin sen on aloitettava toisen asteen koulutuksella, jossa tiedot ovat paljon tarkempia ja jakautuvat selvemmin alueisiin. (esimerkiksi yhteiskuntatieteiden sijaan on historiaa, kansalaisoppia, filosofiaa, maantiedettä jne.). Useimmissa maissa perusopetus on pakollista ja yleismaailmallista, mikä tarkoittaa, että se ei ole riippuvainen kirkon kaltaisista instituutioista (vaikka saattaa olla yksityisiä kouluja, jotka tekevät niin), vaan se on valtion järjestämä ja toteuttama, mikä antaa sille paljon enemmän demokraattisessa ja osallistavassa mielessä.
