Demokratian alalla kansalaiset voivat ilmaista poliittisia mielipiteitään monin eri tavoin. Yksi niistä on kansanäänestys, joka koostuu kaikkien äänioikeutettujen kansalaisten kuulemisesta, jotta he voivat antaa lausunnon yleistä etua koskevasta asiasta. Tämä tarkoittaa, että kansanäänestys on osallistava demokraattinen väline. Mitä tulee termin alkuperään, se tulee latinalaisesta sanasta plebiscitum, joka tarkoittaa kansan ehdottamaa lakia, koska se on plebsin, eli tavallisten ihmisten, julkaisema scitum tai asetus.
Kansanäänestyksen tyypit
Politiikassa puhutaan kansanäänestystoiminnasta, joka voidaan toteuttaa kansan aloitteesta tai kansakunnan hallitsijoiden aloitteesta. Kansanäänestystilaisuuksia on kahta tyyppiä: neuvoa-antava ja sitova. Ensimmäinen on se, jossa kansalaiset äänestävät tehdäkseen mielipiteensä tunnetuksi, eli välittääkseen kriteerinsä poliittisen aloitteen suhteen (tässä tapauksessa kansan kuulemisen tulosta ei välttämättä tarvitse soveltaa sellaisena kuin se on yksinkertainen kysely).
Sitova kansanäänestys menee pitemmälle, koska se on suosittu kuuleminen, jonka tulosta vaaleissa on sovellettava pakollisella tavalla
Havainnollistava historiallinen esimerkki neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä olisi Argentiinassa 25. marraskuuta 1984 pidetty kansanäänestys, jossa selvitettiin kansalaisten kriteerit Chilen kanssa sovitussa rauhansopimuksessa Beaglen konfliktin ratkaisemiseksi (joidenkin saarten suvereniteettia koskeva kiista sijaitsee Beagle-kanavalla).
Yleisesti kansanäänestys toteutetaan yhden tai useamman kysymyksen kautta ja kahdella mahdollisella vastauksella, kyllä tai ei. Vaikka jokaisessa perustuslakitekstissä on juridinen määritelmä siitä, mitä kansanäänestyksillä tarkoitetaan, yleensä useimmat kansanäänestysneuvottelut täyttävät seuraavat vaatimukset: että kuuleminen on kansan presidentin ehdotus, että kuuleminen on edustajien puolueen hyväksymä. enemmistö äänioikeutetuista hyväksyy kuulemisen. Tästä syystä kansanäänestys toteutetaan vaalipäivänä siten, että kansalaiset osoittavat kyllä tai ei esitettyyn kysymykseen.
Ero kansanäänestyksen ja kansanäänestyksen välillä
Vaikka molemmat käsitteet ovat samanlaisia, ne eivät ole samanarvoisia. Kansanäänestys on kehotus, jossa ihmiset ilmaisevat tahtonsa äänestämällä ja koskien asiaa, joka koskee kansalaisia kokonaisuutena (esim. Espanjassa 6. joulukuuta 1978 espanjalaiset ilmaisivat kansanäänestyksessä enemmistön tukensa kansanedustajien hyväksymä perustuslaki).
Siksi kansanäänestys on osallistumismekanismi, jossa ehdotus ratifioidaan tai ei. Toisaalta kansanäänestyksessä kansa tai hallitsijat tekevät aloitteen (lakiehdotuksen), josta myöhemmin äänestetään.
Kuvat: iStock - Martin Cvetković / George Clerk
