Taide eri ilmenemismuodoissaan ilmaisee ajatuksia ja tunteita. Taiteilijat ovat osa jonkinlaista luovaa suuntausta tai suuntausta. Hyperrealismi on taiteellinen suuntaus, joka toistaa jotain ikään kuin se olisi todellinen heijastus todellisuutta. Tämä ilmaisumuoto on tyypillistä maalaukselle ja kuvanveistolle ja vähäisemmässä määrin kirjallisuudelle.
"valokuvaus" tyyli
1960-luvulla maalauksen abstraktit ja käsitteelliset suuntaukset alkoivat menettää näkyvyyttään hyperrealistisen maalarityylin, kuten Chuck Closen, Antonio Lópezin, Don-Eddyn ja Richard Estesin, ilmaantuessa.
Veistossa hyperrealistiset luojat, kuten Ron Mueck, erottuvat joukosta. Suurin osa tämän suuntauksen taiteilijoista työskentelee valokuvien pohjalta ja töissään toistaa uskollisesti arjen esineitä ja kuvia, kuten katuja, kahviloita, autoja tai muotokuvia ihmiskehosta.
Siksi se ei ole tulkinta havaitusta todellisuudesta, vaan ehdottoman uskollinen kopio. Tämä taiteellinen suuntaus etsii täydellisyyttä kuvan määritelmässä.
Jotkut kriitikot pitävät tätä luovaa lähestymistapaa jollain tapaa hyödyttömänä, koska valokuvat jo ilmaisevat todellisuuden sellaisena kuin se on ja siksi hyperrealistinen maalaus on tarpeeton ehdotus.
Taidehistorian näkökulmasta hyperrealistinen tyyli juontaa juurensa maalauksen ja kuvanveistäjän alkuperille, sillä molemmilla tieteenaloilla yritettiin jättää todistus maailmasta sellaisena kuin se meidän silmissämme ilmenee.
Tämän liikkeen muodostavat tekijät eivät teeskentele toistavansa kuvia ikään kuin ne olisivat yksinkertaisia valokuvia, vaan pikemminkin ilmaisemaan havaintonsa sielua. Voidaan sanoa, että tämän virran tarkoitus on ylittää pelkkä todellisuuden toistaminen. Taiteen maailmassa käsitellään kolmea toisiinsa liittyvää käsitettä: realismi, hyperrealismi ja fotorealismi.
Kun taiteilija sukeltaa siihen, mikä on todellisuuden alapuolella, hänen näkemyksensä on surrealistinen.
Hyperreality
Hyperrealismi on taiteellinen suuntaus ja hyperreality on tapa kommunikoida tai ilmaista jotain näkökulmasta, joka ylittää itse todellisuuden.
Joitakin esimerkkejä hypertodellisuudesta ovat henkilökohtaiset suhteet Internetin kautta, pelit, joissa fiktiota ja todellisuutta ei eroteta, tai aikuisten elokuvat.
Kaikissa näissä tapauksissa kyseessä on todellisen muodonmuutos tai liioittelua. Toisin sanoen se on kaikki se ilmentymä, jossa tuotetaan simulaatio jo olemassa olevasta.
Jos otamme viitteeksi pornografian maailman, esitetyt kuvat eivät vastaa todellista seksiä, vaan ovat keinotekoista aidon seksuaalisuuden toistoa.
Kuva: Fotolia - Nomad_Soul
