Länsimainen filosofia syntyi Kreikassa, kun ensimmäiset filosofit, esisokratikot, esittivät tarpeen ajatella rationaalisilla kriteereillä eikä mytologian kaavojen mukaan. Yksi avainkäsitteistä filosofisen rationaalisuuden ymmärtämisessä on juuri käsite doxa, joka on perinteisesti käännetty mielipiteeksi.
Doxa vastaan episteema
Meillä kaikilla on omat mielipiteemme eri asioista. Mielipide perustuu subjektiiviseen arvioon jostakin (mielestäni kakut ovat hyviä, mutta ystävän mielestä päinvastoin). Henkilökohtaisten arvioiden moninaisuus tekee mahdottomaksi rakentaa todellista tietoa yksinkertaisesta mielipiteestä. Jos haluamme päästä lähemmäksi totuutta, meidän on edettävä tiedon tai episteemin polkua.
Mielipiteen ja tiedon (doxa ja episteme) eroa käsitteli Parmenides ja myöhemmin Platon. Ensimmäisen mukaan doxa perustuu aisteihin, haluihin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin, kun taas episteemi on yritys rakentaa totuuksia, jotka ovat kaukana yksilöllisestä subjektiivisuudesta. Platonin mukaan doksa on ulkonäöstä riippuvaista ja siksi harhaanjohtavaa tietoa (doksan mukaan ajatuksiaan puolustaneita, Platon halveksivasti kutsui doksografeiksi, joita voisimme kääntää mielipiteentekijöiksi).
Useimmille kreikkalaisille filosofeille doxa on todellisen tiedon korvike. Mielipiteiden kautta voimme kommunikoida, jakaa kokemuksia ja arvostaa mitä tahansa todellisuuden näkökulmaa omasta näkökulmastamme. Kuitenkin, jos haluamme tietää jotain totuuden kriteerillä ja objektiivisella tavalla, meidän on edettävä episteemin tietä. Tämä ero tiedon ja toisen muodon välillä on ratkaisevaa tieteellisen ja ei-tieteellisen eron ymmärtämisessä.
Usko vastaan tiede
Parmenideksen ja Platonin kaltaisten filosofien pohdiskelu doksasta ja episteemistä on kysymys, joka antaa meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin mentaalisia suunnitelmiamme. Osa tiedoista perustuu henkilökohtaisiin uskomuksiin (esimerkiksi uskonnollinen usko), kun taas toiset perustuvat tiukasti rationaalisiin ja empiirisiin kriteereihin (esimerkiksi biologia tieteenalana).
Huolimatta uskon ja tieteen välisestä erosta, ne eivät ole täysin yhteensopimattomia aloja, koska uskomuksiin voi liittyä rationaalisia argumentteja ja rinnakkain tieteelliset totuudet voivat johtaa hengellisiin uskomuksiin (esim. tähtitieteilijä voi uskoa Jumalaan, koska hän katsoo, että maailmankaikkeuden järjestyksen on täytynyt luoda korkeampi olento).
Kuvat: Fotolia - b_plan88 / echiechi
