Valtamerten syvimmät erillisalueet tunnetaan valtamerihaudoina tai merihaudoina. Se on yksi tuntemattomimmista ja samalla arvoituksellisimmista paikoista planeetallamme. Jotkut näistä haudoista ovat 11 kilometriä syviä.
Näillä ekosysteemeillä on kolme ainutlaatuista ominaisuutta: auringonvalon puuttuminen, kohonnut paine ja alhaiset lämpötilat.
On selvää, että valtameren syvyyksien tutkimiseen tarvitaan edistyneintä tekniikkaa, erityisesti korkearesoluutioisten kaikuluotainten käyttöä.
Valtamerihauhat ovat haaste tiedeyhteisölle
Valtamerihauhat ovat erittäin tieteellisesti kiinnostavia useista syistä:
1) siellä asuvien lajien ja mikro-organismien tutkimus,
2) näissä paikoissa on mahdollista kokea joidenkin materiaalien kestävyys, koska paine niissä on paljon tavallista korkeampi,
3) hiilen kierron tuntemus ja
4) ilmastonmuutosten ja maanalaisten virtausten ymmärtäminen.
Kaikkien näiden näkökohtien tutkiminen muuttaa valtamerten kaivannot alueiksi, jotka kiinnostavat tiedeyhteisöä suuresti. Taloudellisesta näkökulmasta öljysektori etsii ja harjoittaa öljyä näillä alueilla. Joka tapauksessa tiedeyhteisö katsoo, että valtamerten syvyyksien tutkimus on hyvin varhaisessa vaiheessa.
Mariana-hauta
Mariaanien kaivossa sijaitseva Challengerin kuilu on valtameren syvin paikka ja se sijaitsee Mariaanien eteläpuolella Tyynellämerellä. Tämän kaivannon ensimmäinen tutkimus tehtiin vuonna 1875, ja sen jälkeen on tehty useita tutkimusmatkoja (vuonna 2012 elokuvantekijä James Cameron oli ensimmäinen henkilö, joka saavutti maan syvimmän kohdan yksin ja teki sen National Geographicin sponsoroimassa sukellusveneessä).
Tehtyjen tutkimusten mukaan sen tarkka syvyys on 11 034 metriä ja sen syvin kohta tunnetaan nimellä Challenger Abyss, joka on nimetty ensimmäisen englantilaisen tutkimusmatkan mukaan, joka suoritettiin vuonna 1875 korvetilla HMS Challenger.
Mariaanien kaivosta on löydetty kaikenlaisia äyriäisiä, jättiläisiä kalmareita, meduusoja, erilaisia planktonia ja yksisoluisia olentoja, joita ei ole missään muualla planeetalla. Tässä paikassa asuvat eläimet ruokkivat syvyyksien tasangoilla olevia sedimenttejä.
Meribiologien on haaste saada selville, miten eri lajit ovat kyenneet sopeutumaan näin vihamieliseen ympäristöön, sillä on otettava huomioon, että auringonvalo ei pääse tähän syvyyteen.
Kuvat: Fotolia - meri / swillklitch
