Selkäranka on yksi tärkeimmistä rakenteista monien elävien olentojen, erityisesti ihmisen, kehossa. Tämä osteofibrorustorakenne koostuu useista elementeistä ja on muodoltaan pitkänomainen ja joissakin osissa hieman kaareva. Se sijaitsee vartalon takaosassa ja toimii tukena muulle luurangolle sekä vastaa neurologisen järjestelmän tarvitsemien raajojen ja muiden kehon osien liikkuvuuteen liittyvien tietojen tallentamisesta.
Selkärangan päätarkoituksena on tukea muuta luurankoa ja sillä on myös erittäin tärkeä selkäytimen suojatoiminto, joka kulkee nikamien sisäpuolen läpi ja jossa on kehon liikkuvuuteen liittyvä tieto. Toisaalta selkäranka ylläpitää tässä tukitoiminnossa organismia suhteessa sen painopisteeseen, estäen organismia putoamasta ja riisumasta aseista tai menettämästä muotoaan. Ihmisellä, ainoalla pysyvästi kaksijalkaisella nisäkkäällä, selkäranka on pystyasennossa, vartalon takaosassa, kun taas muilla selkärankaisilla se sijaitsee yleensä vaakatasossa eläimen selän alueella. .
Selkäranka, kuten sen nimi kertoo, koostuu nikamista. Nämä ovat pieniä, epäsäännöllisen muotoisia luisia muodostelmia, jotka sijaitsevat porrastetusti ja ketjutetulla tavalla toistensa kanssa, joiden sisällä sijaitsee selkäydin, joka vastaa suuren kehon osan liikkeistä. Ihmisen selkärangan tapauksessa on puhuttava 33 nikaman summasta, jotka on jaettu viiteen alueeseen sijaintinsa mukaan: kohdunkaulan alue (kaulan alueella), selkäalue (pisin kaikista, 12 nikamaa, selän alue), lannerangan alue (alaselän alueella), ristin alue (lantion alueella) ja lopuksi häntäluun alue (jossa häntäluu sijaitsee).
Selkärangan asianmukainen hoito on äärimmäisen tärkeää, sillä alueen mahdolliset vammat voivat aiheuttaa erittäin vakavia muutoksia henkilön liikkuvuuteen. Jotkut yleisimmistä vammoista ovat selkärangan riittämättömät kaarevuus, jotka voivat aiheuttaa lihaskipua tai liikkuvuuden menetystä raajoissa, nikamien törmäystä tai murtumista, nikamien repeytymistä, selkäytimen menetystä tai vauriota jne. Vakavimmissa tapauksissa nämä vammat voivat tarkoittaa raajojen täydellistä tai osittaista halvaantumista ja elinikäisiä vaikeuksia alueen herkkyydestä ja sen vaikeasta toipumisesta.
