Termi oikeinkirjoitus Se sallii viittaavat siihen merkkiin tai merkkisarjaan, jolla ne esitetään kirjallisesti, olipa se ääni tai puhuttu sana.
Sillä aikaa, merkin mukaan, viittaa mitä käytämme spontaanisti tai sopimuksen mukaan yrittäessään selittää tai edustaa ideaa tai asiaa.
Ymmärtääksemme paremmin, annamme esimerkin, kuva punaisesta isosta E:stä, jonka ylittää punainen vino viiva, kertoo meille, että siihen paikkaan, jossa se näyttää järjestetyltä, ei saa pysäköidä ajoneuvoa esim. meidän on vältettävä sen pysäköimistä sinne, koska näin toimimalla saatamme kärsiä sen seurauksista, esimerkiksi kauttakulkuviranomaisen määräämä sakko.
Samaan aikaan merkistä löydämme toisaalta kaksi elementtiä merkitsijä, jonka näemme, tunnemme, esimerkissämme se olisi iso kirjain E, jonka ylittää punainen vino viiva, ja toisaalta merkitys, joka on se ajatus, johon emme tietenkään voi koskea ja jonka kyseinen merkki välittää meille.
Tiede, joka käsittelee merkkien tutkimusta, on semiotiikka. Ja mitä tulee merkkiin, se erottaa toisistaan tavanomaisia merkkejä, jotka osoittavat jotain konkreettista, määrättyä, ja viitteet, jotka ovat luonnon toiminnan vahvistamia, eivätkä ne aina tarkoita samaa kaikille.
Toisaalta oikeinkirjoitus on yksi kielemme yleisimmin käytetyistä jälkiliitteistä, joka on kreikkalaista alkuperää ja voi viitata esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: kirjoitus, kuvaus ja kuva.
Samoin tämä pääte sisältyy monien tieteiden (maantiede, hydrografia, väestötiede jne.), kirjallisuuden genreihin (elämäkerta, omaelämäkerta) ja kirjoittamiseen liittyviin käsitteisiin (mm. oikeinkirjoitus, typografia, kalligrafia).
Normaalisti sanan oikeinkirjoitus korvataan sen käytössä sen synonyymeillä kirje ja kirjoitus, mainitakseni suosituin.
