Sanaa mieli käytetään kuvaamaan sitä tilaa, johon ihminen tallentaa kaiken tiedon sekä muistoja, muistoja, havaintoja jne. Mieli liittyy normaalisti aivoihin, elimiin, joissa kaikki mielenprosessit tapahtuvat. Mielen käsite on kuitenkin abstraktimpi ja liittyy ei-fyysiseen ellei metaforiseen tilaan, jossa kaikki päättelyyn ja ymmärtämiseen liittyvät ilmiöt tapahtuvat. Mielestä ei siis puhuta, kun viitataan eläimiin, koska niillä ei ole rationaalista rakennetta eivätkä ne siksi rationalisoi kaikkia tapahtumia tai ilmiöitä, jotka tapahtuvat niiden ympärillä. Hullu on nimenomaan henkilö, jonka henkiset kyvyt ovat muuttuneet jonkin psykoosin tai psyykkisen sairauden jälkeen.
Ajatus mielestä, toisin kuin aivot, liittyy psykologiseen kuriin, minkä vuoksi sen on tehtävä enemmän kuin minkään rationaalisten, emotionaalisten tai herkkien prosessien kanssa eikä niinkään fyysisten, fysiologisten tai lääketieteellisten ongelmien kanssa, vaikka ne kaikki ovat myös sukua, toissijaisella tavalla.
Ihmisen mieli on abstrakti tila, jossa säilytetään tai tallennetaan elementtejä, kuten tietoa tai oppimista, joita hän saa läpi elämän, muistoja ja muistoja, joiden avulla hän voi hallita päivittäistä elämäänsä (jotka mahdollistavat esimerkiksi sen, että hän on aina tunnistaa samat ihmiset eikä unohda heitä päivästä toiseen), tiettyjen fyysisten tuntemusten tai herkkien ärsykkeiden järkeistäminen (esim. että tietty haju johtuu tietystä seikasta). Muita mieleen jääviä elementtejä ovat myös kaikki pelot, huolet, traumat ja kivut, joita ihminen kokee elämänsä aikana ja jotka epäilemättä vaikuttavat tapaan, jolla hän kohtelee muita, mutta myös tapaan, jolla he elävät.
