Syillä ymmärretään olevan tietyn tilanteen perusta tai alku. Syy on ensimmäinen tapaus, josta kehittyy tietyt tapahtumat tai tilanteet, jotka ovat sen välttämättömiä seurauksia ja jotka voivat siksi olla täysin erilaisia kuin ne, jotka johtuvat muiden syiden läsnäolosta tai samasta, mutta eri kontekstista. Syy voidaan ymmärtää myös oppina, johon ideologia perustuu ja jota sillä pyritään kehittämään, rohkaisemaan tai suojelemaan (esimerkiksi ympäristöstä huolehtimisen syy). Lopuksi termiä syy puolestaan käytetään oikeusalalla viittaamaan prosesseihin, jotka käynnistetään ennen tiettyjä rikoksia tai rikoksia.
Jos rajoittuu syyn käsitteeseen myöhempien tapahtumien peräkkäisyydestä vastuussa olevana instanssina, on lisättävä, että se tarkoittaa, että ilmiöt, jotka ovat osa todellisuuttamme, tapahtuvat aina tietystä syystä, riippumatta siitä, onko tällainen syy tiedossa tai ei. Siksi todellisuutemme tilanteet, tapahtumat, ilmenemismuodot ja ilmiöt kytkeytyvät toisiinsa ja linkitetään toisiinsa vuorovaikutteisella tavalla, eikä yksikään niistä voi syntyä itsenäisesti tai ilman näkyvää syytä.
Maailmamme kausaalisuuden lait määräävät, että jotkut syyt voivat ilmaantua organisoidulla, hierarkkisella ja loogisella tavalla, kun taas toiset voivat ilmaantua onnettomuuksista tai spontaaneista tilanteista, jotka eivät ole helposti mitattavissa. Syy-syyllisyyden lait sallivat sitten ihmisen perustaa tiettyjä analysoitavia parametreja, vaikka kaikki todellisuutemme prosessit ja ilmiöt eivät ole ihmismielelle käsitettäviä tai rajattavissa. Syy-seuraus-ajatusta voidaan soveltaa eri tutkimusaloilla, kuten luonnontieteissä (fysiikka, biologia, kemia), matematiikassa, logiikassa, tekniikassa sekä yhteiskuntatieteissä, kuten historiassa, psykologiassa tai sosiologiassa, vaikka niissä syy-seuraus ei ole aina yksisuuntaista.
