Yleisin käyttö, jonka omistamme sanalle harhaoppinen on nimetä henkilö, joka ehdottaa tai omistaa mielipiteitä, jotka ovat ristiriidassa ortodoksisuuden tai kaikkien niiden ideoiden kanssa, joita pidetään ehdottomina ja kiistattomina tietyssä yhteiskunnallisessa kontekstissa tai siinä, mitä uskonto ehdottaa.
Uskonnon erityistapauksessa yksilöä, joka käytännöllisesti kuulumisestaan tiettyyn uskontoon kyseenalaistaa sen jossain mielessä, kutsutaan harhaoppiseksi joko esittämällä kritiikkiä tai kyseenalaistamalla jonkin sen ehdottaman käskyn.
Kun henkilö kuuluu johonkin sosiaaliseen ryhmään tai tunnustaa tiettyä uskonnollista vakaumusta, hänen on jäsenyyden perusedellytyksenä sitouduttava kunnioittamaan kaikkia niitä ajatuksia, dogmeja tai uskomuksia, joita hänellä on. Sillä välin, kun näin ei tapahdu, toisin sanoen henkilö vastustaa joitain oletuksia, hänet tuodaan esiin harhaoppisena tuossa tilanteessa.
Tällä hetkellä se on onneksi suurelta osin karkotettu käytäntö, mutta aiemmin on osoittautunut hyvin yleiseksi, että eri uskonnollisen, sosiaalisen tai poliittisen ajatuksen tunnustajia vainottiin julmasti. Lisäksi toteutetut vainot olivat yleensä väkivaltaisia ja saattoivat jopa päättyä ehdotetun määräyksen vastaisen osoittaneen henkilön murhaan. Lievimmissä tapauksissa henkilö erotettiin kommunikaatiosta, mutta virulentimmissa tapauksissa hänet kidutettiin kuoliaaksi, monissa tapauksissa.
Kristillisessä uskonnossa, yhden esimerkin mainitakseni, oli varmasti tavallista, että niitä, jotka uskalsivat puhua katolisen kirkon opinkappaleita vastaan, vainottiin ja tapettiin.
Yksi pahamaineisimmista katolisen kirkon historian harhaoppiksi katsotuista tapauksista oli protestantismi, kun kristilliset ryhmät jo 1500-luvulla erosivat katolisesta kirkosta kritisoituaan avoimesti monia sen dogmeja.
Käytämme tätä sanaa melko puhekielenä myös niissä tapauksissa, joissa haluamme ilmaista, että henkilö käyttäytyy ehdottoman röyhkeästi ja rohkeasti. Tämä lapsi on harhaoppinen, hän ei voi loukata vanhempiaan sillä tavalla.
