Kaikissa oikeusjärjestelmissä on sääntöjä, joita on noudatettava. Tämä tarkoittaa, että on olemassa velvoitteita, joita yksilöiden tai oikeushenkilöiden on välttämättä noudatettava. Näin ollen oikeuden alalla on käsite oikeudellinen velvollisuus, ja se koostuu velvoitteiden tai velvollisuuksien asettamisesta.
Oikeudellisesta kontekstista riippumatta termi velvollisuus viittaa kaikkeen, mitä pidetään velvoitteena. Usein työtehtävät eivät liity henkilökohtaisiin toiveisiin, vaan siihen, mitä pidetään sopivana ja kätevänä. Oikeudellisen velvollisuuden idealla on kaksi ulottuvuutta, joista toinen liittyy lakiin ja toinen filosofiaan.
Peruselementti oikeusnormien rakenteessa
Tämä käsite sisältyy kaikkiin vakiintuneisiin standardeihin. Tällä tavalla erityinen kielto merkitsee ajatusta laillisesta velvollisuudesta.
Yksilöiden käyttäytymisestä lain puitteissa on tehtävä laillinen velvollisuus. Tässä mielessä säännöt ovat objektiivisia, ja niiden tarkoituksena on suojella yhteisön etuja.
Jotta normilla tai säännöllä olisi oikeudellinen arvo, siihen on sisällyttävä jonkinlainen oikeudellinen rajoitus
Toisin sanoen lakisääteinen velvollisuus on olemassa niin kauan kuin säännön rikkomiseen liittyy jonkinlainen pakko tai rangaistus.
Jos henkilö tekee lainvastaisen tai lainvastaisen teon, hän toimii vastoin laillista velvollisuutta. Oletetaan, että henkilö ei täytä vuokrasopimusta, koska hän ei maksa kuukausimaksua omistajalle. Tässä tapauksessa lakisääteinen velvollisuus viittaa kyseisen henkilön velvollisuuteen noudattaa sopimuksessa määrättyä.
Lain kunnioittaminen kantialaisesta näkökulmasta
Oikeudellisten normien kunnioittamisella on tietty moraalinen merkitys. Valistuksen filosofi Inmanuel Kant vahvisti, että laillinen velvollisuus on tarve noudattaa tiettyä toimintaa, koska lakia kunnioitetaan.
Toisin sanoen, meidän ei pitäisi noudattaa lakia, koska olemme samaa mieltä sen kanssa, vaan koska meillä on moraalinen taju, joka velvoittaa meidät kunnioittamaan lakeja yleensä.
Kantille laillinen velvollisuus ja lain kunnioittaminen ovat läheisesti toisiinsa liittyviä käsitteitä. On otettava huomioon, että kantialaisessa ajattelussa moraalia inspiroi henkilökohtainen itsevakuus, eli yksilön autonomia.
Näin ollen lain kunnioittamisen ei pitäisi perustua mahdollisen rangaistuksen pelkoon, vaan moraaliseen velvollisuuteen. Kun moraalinen velvollisuus siirtyy oikeuden alalle, siitä tulee laillinen velvollisuus.
Kuva: Fotolia - muuraa
