Kuvakieli on osa päivittäistä viestintäämme. Se on tapa puhua, jossa yksi idea välitetään toisen kautta ja käytetyillä termeillä on suhde alkuperäiseen ideaan. Tämä kielen muoto tunnetaan myös figuratiivisena merkityksenä, ja sitä käytetään laajalti kirjallisissa teksteissä, erityisesti runoudessa. Kuvannomainen merkitys on vastakohta kirjaimelliselle merkitykselle, jossa sanoja käytetään niiden tiukan merkityksen kanssa.
Niinpä kirjaimellisessa merkityksessä sanoisimme "olen hyvin janoinen" ja kuvaannollisessa merkityksessä "kuolevani janoon". Yleisesti kuvaannollista merkitystä käytetään antamaan kielelle erityistä ilmaisua ja samalla se on tapa sanoa jotain tietyllä intensiteetillä ja omaperäisyydellä. Sitä käytetään myös antamaan kuva ideasta.
Ilmaisuja, joita yksi rajoittaa
Mieti joku, joka haluaa sanoa jotain, mutta päättää pidätellä jostain syystä. Tässä tapauksessa sanottaisiin, että hän "puree kieltään" (tässä kuva kielensä puremisesta vastaa vaikenemista). Tämän tyyppisillä lauseilla ei ole vaikeuksia kielen puhujien keskuudessa, vaikka ne voivatkin aiheuttaa hämmennystä kieltä opiskelevien keskuudessa. On hyvin todennäköistä, että espanjaa heikosti hallitseva ulkomaalainen hämmentyy sellaisiin väitteisiin kuin "kuolee nälkään", "on pitkä kieli" tai "nauraa".
Kuvainnollisen merkityksen eri käyttötavat
Puhuessaan puhekielellä keskusteluun osallistujat käyttävät kuvaannollista merkitystä korostaakseen viestiä tai ilmaistakseen ironista merkitystä idealle. Kuvittele, että seuralaisten joukossa on yksi, jolle on ominaista hänen huono huumorintajunsa, ja tässä tilanteessa on joku, joka väittää "leijona karjuu" (tässä tapauksessa viitataan huonoon huumorin omaavaan yksilöön).
Journalistisen tiedon yhteydessä esiintyy kuvaannollisia ilmaisuja ja näin saadaan aikaan suurempi informatiivinen vaikutus ("Madrid heittää mestaruuden yli laidan" tai "juoksija pääsi maaliin pölyisessä kunnossa").
Kirjallisuuden alalla
Kirjallisuudessa käytetään hyvin usein tyyliresursseja, joilla on tarkoitus kaunistaa kieltä ja antaa sille tavanomaisesta poikkeava ulottuvuus. Tällä tavoin metaforien, metonyymien ja muiden resurssien avulla on mahdollista antaa sanoille kuvaannollinen merkitys (esim. "kirjoittajan tuska tyhjän sivun edessä").
Juuri runoudessa kuvaannollinen merkitys saa kehittyneemmän ulottuvuuden, koska runoilija yhdistää sanat tavallisen kielen ulkopuolisiin ideoihin.
