Työllisyys on tehtävien suorittaminen rahallista korvausta vastaan kutsutaan palkaksi. Nyky-yhteiskunnassa työntekijät myyvät taitojaan niin sanotuilla työmarkkinoilla, joita valtion valtuudet säätelevät konfliktien välttämiseksi. Yritys olisi paikka, jossa eri työntekijöiden voimat ovat vuorovaikutuksessa voiton saamiseksi.
Tämä tavaroiden ja palveluiden tuotannon järjestys liittyy kiinteästi kapitalismin kukoistusaikaan. Sen sijaan ihmiskunnan kynnyksellä suoritettiin huomattavimpien yhteiskuntien työtä pääasiassa orjien käytöstä että he eivät luovuttaneet henkensä ja että he olivat kaupallisen kaupan kohteena. Keskiajalla sitä vastoin työskentelivät niin sanotut "orjat", jotka tarjosivat osan tuotannostaan niin sanotulle "feodaaliherralle", joka oli maiden omistaja. Porvariston kehittyessä sosiaaliset suhteet muuttuivat, tukahduttaa feodaalihallinnon, mutta säilyttää orjuuden.
1800-luvun saapuessa teos siirtyy pois tästä pahaenteisestä tilanteesta ja lähestyy nykyistä käsitystä. Sekä orjuus että orjuus on hävitetty suurelta osin sen ansiosta, että kansainvälisten järjestöjen asiakirjoissa, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) julistamassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, tunnustetaan vapaus ja kunnioitetaan ihmisen fyysistä ja moraalista koskemattomuutta. Juuri tässä julistuksessa molemmat ihmisten hallussapidon muodot on kokonaan poistettu (hylätty), ja työ sen sijaan käsitetään ihmisen suorittamana toimintana, vapaan valinnan perusteella, ilman paineita tai velvoitteita keneltäkään, joka vaatii häntä tekemään sitä (tämä ei se liittyy tehtäviin ja vastuisiin, joita jokaisella on yrityksessä tai tietyssä työtehtävässä).
Soitto Teollinen vallankumous epäsuorasti johdettu moniin suojiin, jotka suojelevat työntekijää nykypäivänämme. Työvoiman korvaamisella koneilla oli aluksi tuhoisia seurauksia yhteiskunnalle, koska se vähensi työvoimaa niin paljon, että se johti suuren joukon työntekijöiden syvimpään kurjuuteen. Tämä työntekijän avuton asema johti kuitenkin heidän etujaan suojelevien ammattiliittojen perustamiseen.
Keynesiläisyyden pohjalta lujitetun hyvinvointivaltion aikana ammattiliittoihin ryhmittyneet työläiset onnistuivat saamaan tunnustuksen sen, mitä me nykyään tunnemme "työntekijöinä". Siitä hetkestä lähtien työntekijät alkoivat nauttia muun muassa palkallisista lomapäivistä, työmäärän mukaisista viikoittaisista lepopäivistä, enintään kahdeksan tunnin pituisista päivistä ja ajan palkkoja korotettiin näkyvästi. Työmiehen näkemys piti hänet myös kuluttajasubjektina, joten jos tuolle "työmiehelle" olisi nostettu palkkaa ja sitten hänellä olisi enemmän rahaa, tämä suosisi "kuluttajamiehen" toimintaa.
Niin kutsuttujen uusliberalismin toimenpiteiden toteuttaminen vaikutti näkyvästi moniin näistä työntekijöiden saamista oikeuksista. Yksi uusliberaalien hallitusten rajuimmista toimenpiteistä on taata työn joustavuus, mikä selvästi suosii kapitalisteja (yrityksiä). Toinen toimenpide oli keskeyttää "työttömyyskassat", jotka maksettiin tietyksi ajaksi (yleensä 3 tai 6 kuukautta) työntekijälle, kun hänet erotettiin työstään ilman nimenomaista syytä.
Tällä hetkellä, työllisyys on vaikea taata koko työvoimalle. Tämä saa valtiot kaksinkertaistamaan ponnistelunsa työttömien määrän vähentämiseksi minimiin ja siten lievittämään tilanteesta aiheutuvia kielteisiä seurauksia.
Globaalin kriisin ja sosiaalisten levottomuuksien yhteydessä hallitusten ei kuitenkaan ole helppoa kuvitella, mitä polkua tai mitä taloudellisia "reseptejä" noudattaa työllisyys-/työttömyysongelman torjumiseksi. Toisaalta yleisölle ei ole niin selvää, aikovatko hallitsijat todella toteuttaa tehokkaita ja toteuttamiskelpoisia suunnitelmia työttömyyden vähentämiseksi ja työllisyyden edistämiseksi. Tässä mielessä kapitalistit jatkavat edelleen taistelua. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa tai Afrikassa ohjelmilla, kuten YK:n ohjelmilla, pyritään "valtuuttamaan" maaseutuväestöä ja naisia saavuttamaan kestäviä talouksia, jotka myös edistävät inhimillistä kehitystä.
