Keskiaikaista termiä käytetään adjektiivina viittaamaan kaikkiin tapahtumiin, ilmiöihin, yksilöihin tai esineisiin, jotka ovat tapahtuneet ihmiskunnan historiallisella ajanjaksolla, joka tunnetaan nimellä keskiaika. Aikakautemme V ja XV vuosisatojen välissä tapahtuva keskiajan, keskiajan tai keskiajan ajanjakso oli yksi historian pisimmistä ja sille oli ominaista hyvin omituiset piirteet ja elementit, joiden avulla se on suhteellisen helppo määritellä. Tapahtumat, joita perinteisesti käytetään tämän ajanjakson alussa ja lopussa, ovat vastaavasti Länsi-Rooman valtakunnan kaatuminen (vuosi 476) ja Konstantinopolin kukistuminen (vuosi 1453) tai Amerikan löytäminen (vuosi 1492).
Keskeisistä keskiaikaisista tai keskiaikaisista piirteistä on mainittava roomalais-germaanisten valtakuntien enemmän tai vähemmän järjestynyt muodostuminen, joka syntyi Rooman valtakunnan kaatumisen seurauksena lännessä. Näille valtakunnille olisi ominaista oman kansallisen identiteettinsä kehittäminen sellaisilla elementeillä kuin kieli, historia, perinteet ja lainsäädäntö, joista monet ovat edelleen voimassa.
Toisaalta keskiaikainen taloustiede perustui roomalaisten kehittämän tehokkaan kauppajärjestelmän hajoamiseen. Samalla tavalla perustettiin kuuluisat feodaaliherrakunnat, jotka olivat omavaraisia (ne kuluttivat sen, mitä niissä tuotettiin) ja jotka organisoituivat maatalouden ja maan riiston ympärille. Näissä kartanoissa rajattiin lopulta erilaiset sosiaaliset hierarkiat, joiden vuoksi feodaaliherrat olivat yhteiskuntapyramidin huipulla. Sen perusta koostui palvelijoista.
Lopuksi keskiajalle oli myös syvästi tunnusomaista uskonnon merkitys ja keskeisyys. Euroopan tapauksessa kristinusko ei ollut vain uskonnollinen järjestelmä, vaan myös monimutkainen sääntely- ja yhteiskuntaorganisaatiorakenne sen korkeimman instituution, kirkon, kautta. Myös muut uskonnot, kuten islam, olivat erittäin tärkeitä tuohon aikaan.