Koordinointi ymmärretään toiminnan koordinoimiseksi, eri elementtien saattamiseksi toimimaan yhdessä tietyn tuloksen saavuttamiseksi yhteistä toimintaa varten. Jokaisella yksilöllä tai objektilla, joka suorittaa koordinaattorin roolia tietyssä tilanteessa, on päätehtävänä suunnitella, organisoida ja järjestellä prosessiin osallistuvien eri tehtävät tiettyjen tulosten tuottamiseksi ja siten onnistumiseksi asetettuja tavoitteita. Koordinointi voi tapahtua suunnitelmallisesti ja vapaaehtoisesti sekä odottamatta ja spontaanisti kunkin tilanteen mukaan.
Koordinointikyky näkyy monilla ihmiselämän osa-alueilla sekä luonnossa. Epäilemättä tällaiset termit saavat meidät kuvittelemaan ensisijaisesti liike- ja ammattitiloja, joissa on äärimmäisen tärkeää saada aikaan riittävä koordinaatio laitoksen tai yrityksen muodostavien eri osien välillä (esimerkiksi hallinnollinen osa kirjanpidon, taiteellisen, mainonta, suunnittelu jne.) tyydyttävän suorituskyvyn saavuttamiseksi.
Koordinointia voi kuitenkin esiintyä lukemattomissa tilanteissa ja paikoissa, koska sillä voi olla erilaisia tarkoituksia, menetelmiä, resursseja ja organisaatiojärjestelmiä. Sen verran, että voimme löytää esimerkkejä koordinoinnista, kun kaksi ihmistä kirjoittaa puheen yhdessä, kun he tapaavat baarissa, kun he päättävät osallistua johonkin sosiaaliseen toimintaan jne. Tämä johtuu siitä, että koordinointi edellyttää asenteiden, tehtävien ja toimintojen toteuttamista siten, että molemmille osapuolille voidaan saavuttaa yhteinen ja hyödyllinen tavoite.
Lisäksi koordinaatio näkyy paitsi yksilötasolla myös sosiaalisella tasolla. Tässä mielessä yhteinen työ ja erilaisten projektien yhteinen organisointi on yhteiskuntien lähes luontainen sääntö. Instituutioiden ja kansalaisyhteiskuntien luominen, työsuunnitelmien laatiminen, yhteiskunnallinen organisointi ovat kaikki esimerkkejä inhimillisestä koordinaatiosta.
Lihasten koordinaatio
Lihas- tai liikekoordinaatio, kuten sitä myös kutsutaan, on käsite, jota käytetään säännöllisesti huomioimaan kehomme luurankolihasten kyky synkronoida tehokkaasti tiettyjen liikkeen ja lentoradan parametrien mukaisesti.
On syytä huomata, että liikkeet tapahtuvat tehokkaasti ja koordinoidusti lihastemme ja muiden raajomme muodostavien elementtien supistuessa.
Samaan aikaan pikkuaivot ovat vastuussa kehosta tulevan tiedon säätelystä. Se koordinoi sitä aivoista tulevien ärsykkeiden kanssa, ja se antaa meille ihmisille mahdollisuuden näyttää tarkkoja ja hienoja liikkeitä. Pikkuaivot ovat myös vastuussa lihasjänteen säätelystä.
Aina liikkeen määrittämiseksi tarvitsemme lihasryhmän, kun taas sen on esitettävä tietty nopeus ja intensiteetti määrittääkseen tämän tai toisen toiminnan. Joten ensin on tarpeen oppia ja automatisoida ne ja sitten pikkuaivojen säätely.
Koordinointityyppejä on useita: yleinen dynamiikka (sallii kävelemisen nelijalkain), käsi-silmä (helpottaa esineiden heittämistä) ja bimanuaalinen (sallii kirjoittamisen tai soittimen esittämisen).
Haluamatta muuttaa tätä sukupuolikysymykseksi, on tärkeää korostaa, että sukupuolen tasolla on eroja kunkin sukupuolen ilmentämässä koordinaatiossa. Siten naiset erottuvat tehokkaammin käsin tehtävissä ja tarkkuustehtävissä, kun taas miehet ovat tarkempia, kun kyse on kohteeseen suunnattujen motoristen taitojen esittämisestä, kuten pallon heittämisestä tai ammuksen sieppaamisesta.
Voimme löytää erilaisia patologioita lihaskoordinaatiossa. Esimerkiksi noin 10 prosentilla kouluikäisistä lapsista on häiriöitä motorisen koordinaation kehityksessä, jolloin usein näkee heidän kompastuvan omiin jalkoihinsa, törmäävän muihin, eivätkä pysty pitämään esineitä tai kävelevän epävakaasti.
On myös ataksia, joka on yleinen koordinaatiopatologia, johon liittyy komplikaatioita kävelyssä ja tasapainossa. Yleensä tämä aiheuttaa epäsäännöllisiä liikkeitä ja vaikeuttaa nopeat liikkeet.
Samoin mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä on yleensä ongelmia koordinoinnin suhteen.
