Sarjakuvalla tarkoitetaan niitä graafisen tarinan muotoja, jotka kootaan vinjetteihin kehystettyjen piirustusten perusteella. Sarjakuva voidaan kutsua myös sarjakuvaksi tai sarjakuvaksi riippuen paikasta tai alueesta, jolla siihen viitataan. Sarjakuva on varsinkin 1900-luvulla suosittu taidemuoto, vaikka historian muina aikoina tälle tarinamuodolle löytyy erilaisia esikuvia.
Sarjakuva voidaan määritellä tarinaksi, joka on rakennettu pääosin piirustusten tai kuvien pohjalta. Siinä voi olla tekstiä tai ei, mutta vaikka olisikin, tekstillä ei koskaan ole pääroolia piirustuksiin verrattuna, kuten muissa tarinan muodoissa, kuten romaanissa tai runoudessa. Tekstin taustaa tässä graafisessa muodossa täydentävät muut elementit, kuten symbolit, onomatopoeiat, ilmaisumuodot jne. Sarjakuva on yleensä piirretty vinjetteihin (jotka voivat olla tai olla merkittyjä), joissa esitys tai dialogi tapahtuu. Jokainen vinjetti edustaa kerrotun tilanteen tiettyä hetkeä, sillä se voi edustaa myös erilaisia tilanteita. Yleisesti ottaen sitä pidetään taiteena kaiken tämän vuoksi, vaikka monille se on vaihtoehtoisella tavalla (eli perinteisiä kaanoneja noudattamatta).
Sarjakuvan läsnäolo ja suosio johtui suurelta osin sen saavuttamisesta massayleisön aikakauslehtien, sanomalehtien ja muiden saatavilla olevien tiedonvälitysvälineiden kautta. Sarjakuva- ja sarjakuvataiteilijoista tuli erityisen suosittuja lasten keskuudessa, vaikka monet sarjakuvat oli suunnattu aikuisille.
Sarjakuvista löydämme loputtomasti teemoja ja tapoja esittää jokaista kohtausta. Kuitenkin supersankaritarinat, fantastiset ja myyttiset hahmot, liioitellut, absurdit tilanteet, täynnä ilmeisyyttä (väkivaltaa, pelkoa, rakkautta, intohimoa) ovat suosittuja.
