Kansalais-termi on adjektiivi, jota käytetään viittaamaan erilaisiin kohteliaisuuteen tai sosiaaliseen rinnakkaiseloon yhteisön sisällä liittyviin kysymyksiin. Normaalisti termiä käytetään adjektiivina tietyntyyppisille käyttäytymisohjeille ("kansalaisohjeet") sekä tietyntyyppisille tiedoille, jotka kuuluvat kouluaineeseen, joka tunnetaan nimellä kansalaiskasvatus tai kansalaisopetus (vaikka vaihtoehtoja on monia muitakin).
Sana kansalais tulee kansalaisen käsitteestä. Kansalainen on henkilö, jonka katsotaan olevan kypsä ja riittävän kehittynyt toimimaan tietoisesti ja vastuullisesti yhteiskunnassa. Normaalisti lapset ja nuoret jäävät tämän luokan ulkopuolelle, joka sitten sisältää koko yhteisön muun väestön. Silloin kansalaisuus on kaikkea sitä, mikä liittyy kansalaisiin ja erityisesti kaupunkiympäristöön, paikka, jossa kansalaiskäsitteen katsotaan syntyvän.
Tässä mielessä kansalaiskasvatus on koulutusmuoto, joka keskittyy yhteiskunnallisesti hyväksytyn tutkimiseen ja ymmärtämiseen; kaikki ne suuntaviivat, jotka edistävät sosiaalista rinnakkaiseloa ja jotka liittyvät erilaisten ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä kunkin kansalaisen sosiaalisten velvoitteiden täyttämiseen.
Vaikka kansalaiskasvatus on yksi pahimmillaan ja vähiten harkittuja kouluaineita, todellisuudessa sillä on ehkä suurin suora yhteys todellisuuteen (ominaisuus, joka monilta muilta kouluaineilta saattaa puuttua ja josta niitä arvostellaan). Kansalaiskasvatuksessa tai -opetuksessa opiskelijoiden on opittava ja tiedettävä erittäin tärkeitä tietoja, kuten yhteiskunta muodostuu, mitkä ovat sen muodostajien oikeudet ja velvollisuudet, mikä on perhe, mikä on ystäväryhmä, millaisia siteet Ne esiintyvät yhteiskunnassa, eri hallintomuodoissa ja tavoissa, joilla jokainen kansalainen joutuu osallistumaan aktiivisesti paitsi politiikkaan, myös moniin muihin yhteiskuntaan liittyviin spektreihin.
