Monipuolisuus on erilaisten asioiden tekemisen laatua. Sanotaan, että joku on monipuolinen ihminen, kun hänellä on hyvin erilaisia kiinnostuksen kohteita ja kykyjä.
Koulutettuja ihmisiä ovat ne, jotka tietävät monenlaisista aiheista: taiteesta, tieteestä, urheilusta... Kiinnostus asiaankuuluvasta tiedosta ja ammattimme ulkopuolella paljastaa monipuolisuuden. Ja tämä tarkoittaa, että monipuolinen ihminen on luonteeltaan avoin ja älyllistä uteliaisuutta eri aloilla. Joskus monipuolisuutta käytetään ominaisuutena, joka ei ole aivan positiivinen, koska sitä käytetään synonyyminä hajaantumiselle ja tyypilliselle henkilölle, joka ei pysty keskittymään johonkin.
Siksi on ymmärrettävää, että termillä monipuolisuus voi olla kaksi merkitystä (yksi positiivinen ja toinen negatiivinen) kontekstista riippuen.
Positiivisessa mielessä monipuolisuus merkitsee monia kiinnostuksen kohteita, aloitteellisuutta, uteliaisuutta, elinvoimaa, lyhyesti sanottuna, ja se ymmärretään arvokkaana ominaisuutena.
Kielteisessä mielessä monipuolisuutta pidetään ambivalenttina, epäkäytännöllisenä asenteena, joka on tyypillistä amatööreille tai epävakaille ihmisille. Siitä on jopa sanontoja: kaiken oppipoika, ei minkään mestari. Siellä on halventava vaihtelun tunne.
Molemmat tulkinnat voivat olla päteviä, riippuen perusteluista. Esimerkki voi selventää keskustelua. Lääkäri pitää lääketieteestä yleensä, koska hän on yhtä kiinnostunut kaikista aloista. Tämä asenne on myönteinen, sikäli kuin kaikki tieto on hyödyllistä, ja samalla negatiivinen, koska on lähes mahdotonta erikoistua yhteen lääketieteen alaan, jos kiinnostus on niitä kaikkia. Jatkaen vastaavalla esimerkillä, jos lääkäri on erikoistunut verkkokalvon sairauksiin ja hänellä on henkilökohtaisessa elämässään hyvin erilaisia harrastuksia, puhumme samalla henkilöstä, joka on monipuolinen ja joka on erikoistunut.
Ihmiskunnan historiassa on joitain loistavia esimerkkejä monipuolisuudesta (tässä tapauksessa positiivisessa mielessä). Leonardo da Vincin hahmo erottuu joukosta, renessanssitaiteilija, joka maalasi, veisti, kirjoitti ja keksi, kaikki taitavasti. Hänen tapauksensa on paradigmaattinen ja voisi melkein sanoa, että hän on poikkeus, sillä syvällinen tieto eri toiminnoista on harvinaista.
