Tämä termi juontaa juurensa yksinäisen metsänvartijan ja hänen avustajansa Toron (tunnetaan myös nimellä hölmö, vaikka espanjaksi se tulkittiin loukkaavaksi) kuvitteellisista seikkailuista, joita vanhin meistä muistaa tunteella ja nostalgialla, kaksi syntynyttä hahmoa. sen luojan, kirjailija Fran Strikerin mielikuvituksesta. Molempien suosio alkoi Yhdysvalloissa 1930-luvulla, ja ajan myötä heidän seikkailuistaan tuli erittäin suosittuja radio- ja televisiosarjoissa Latinalaisessa Amerikassa, erityisesti Meksikossa.
Sanan kimosabi on keksinyt kirjailija, joka loi Yksinäisen Rangerin hahmon
Tasangonmiehen ja intiaanien välisessä henkilökohtaisessa suhteessa Toron hahmo kutsui yksinäistä metsänvartijaa ystävällisesti kimosabiksi osoittaakseen, että tämä oli hänen uskollinen ystävänsä. Tässä mielessä se ei ole autenttinen sana jonkin alkuperäiskansan pohjoisamerikkalaisen heimon kielestä.
Kun nämä hahmot saapuivat Meksikoon, radiossa ilmestynyt mainos loi uudelleen dialogin heidän välillään. Llanero ja Toro olivat vaarallisten apassiintiaanien ympäröimiä epätoivoisessa tilanteessa ja llanero kertoo avustajalleen, että he varmasti kuolevat yhdessä ja sitten intiaani vastaa "Olemmeko täällä, Kimosabi?" Tämä mainonnan maailmasta peräisin oleva lause sisällytettiin meksikolaisten arkikieleen. Nykyään sitä käytetään edelleen, kun joku kohtaa vaikeuksia ja haluaa vitsailla tilanteesta tai tapauksissa, joissa joku haluaa ottaa luottoa, joka ei kuulu hänelle.
Riippumatta merkityksestään ja käytöstä, tämä ilmaus on esimerkki meksikolaisesta kekseliäisyydestä luovan kielen suhteen.
Muiden kuvitteellisten hahmojen kuuluisia lauseita
Kirjallisuuden ja elokuvan hahmot ovat ehtymätön inspiraation lähde. Jotkut heistä ovat keksineet lauseita, joista on tullut kuuluisia ja joita käytetään edelleen eri kielen yhteyksissä.
Kuvat: Fotolia - Patrick Meider / Canicula
