Käskystä Kielitiede, Diglossia nimeää kahden tai useamman eri kielen rinnakkaiselo, joilla on erilainen käyttöalue samalla maantieteellisellä alueella. Yhdellä näistä kielistä on arvostettu asema, koska se on virallisen käytön kieli, kun taas toinen näyttää syrjäytyneen huonompiin sosiaalisiin tilanteisiin. Jos kieliä on kolme tai useampia, multiglossia tai polyglossia.
Itse asiassa diglossiasta voidaan puhua, kun jossain kansakunnassa on erityinen virallisen kielen käyttö ja toinen vaihtoehtoinen kieli, jota käytetään tietyillä alueilla, esimerkiksi ensimmäinen, joka on muodollisin, on käytetään niissä yhteyksissä, joissa muodollisuus ja etäisyys vallitsevat, kun taas toista, vaihtoehtoista ja suhteellisen vähän vaihtelua ensimmäiseen verrattuna, käytetään enimmäkseen epävirallisissa yhteyksissä.
On huomattava, että mainitun kaltaisessa diglossiatilanteessa on sopimatonta ja jopa naurettavaa käyttää molempia muunnelmia vaihtokelpoisina, koska ensimmäinen voidaan oppia muodollisesti akateemisissa yhteyksissä, kun taas vähemmän muodollinen yleensä hankitaan. äidinkielenä.
Jotkut ongelmat, jotka auttavat erottamaan nämä kaksi kieltä entisestään, osoittavat, että muodollisessa lajikkeessa on kieliopillisia luokkia, jotka näyttävät supistetuilta tai katoavat suoraan vähemmän muodollisessa variantissa; ensimmäisessä on viljelty, erikoistunut, tekninen, standardoitu sanasto, joka johtuu kielioppien, sanakirjojen, oikeinkirjoitussääntöjen ja kirjallisen rungon olemassaolosta, toisaalta toisessa ei ole sellaista viljeltyä sanastoa, sillä on kansan- ja perheympäristöille tyypillistä sanastoa ja ilmaisuja, eikä standardointia ole, saati kirjallista perintöä.
Esimerkkejä diglossioista ovat mm ranskaa ja haitilaista kreolia Haitissa ja saksaa sveitsisaksan kanssa Sveitsissä, oikeudenmukaisesti.
