Hyveen käsite on abstrakti ja liittyy ajatukseen yhteisen hyvän puolesta toimimisesta. Tässä se voidaan ymmärtää pohjimmiltaan kahdella tavalla: yksilötasolla tai ihmisen transsendenttisen tilan tasolla. Hyve ymmärretään yleisesti ilmiönä, joka saadaan sosialisaatiosta ja yhteisöelämästä, koska toisen kunnioittaminen mahdollistaa oman selviytymisemme. Tietyn yhteiskunnan asettamien tai kehittämien arvojen mukaan toimimisen hyve on aina hyödyksi kaikille.
Tässä mielessä voidaan sanoa, että hyve ihmisen oleellisena ja transsendenttisena edellytyksenä on se, joka luonnollisesti saa meidät etsimään yhteistä hyvää ja kehittämään yhteisöelämää edistäviä eettisiä ja moraalisia arvoja. Hyve on silloin jotain, joka saadaan jakamalla olemassaolomme muiden kanssa, vaikka juuri tämä asia voi turmella sen.
Yksilötasolla hyve liittyy aina käytännöllisempiin ja konkreettisiin elementteihin, jotka liittyvät ihmisen päivittäiseen kehitykseen. Tässä hyveet, kuten ystävällisyys, solidaarisuus, etiikka, toisen kunnioittaminen, sitoutuminen, oikeudenmukaisuus ja totuus, ovat esimerkkejä, jotka tekevät yksilöstä määritellyn kohteeksi, jolla on suuria hyveitä. Tässä suhteessa yksilön hyveet eivät kuitenkaan välttämättä ole vain sosiaalisia tai moraalisia, vaan ne saattavat liittyä hänen esteettisiin, poliittisiin, ideologisiin, luoviin, fyysisiin jne. hyveisiin.
Länsimaisen perinteen mukaan ihmisen neljä tärkeintä hyvettä ovat maltillisuus, varovaisuus, oikeudenmukaisuus ja voima, jotka kaikki ovat välttämättömiä vankkaiden, sitoutuneiden, oikeudenmukaisten ja hyödyllisten sosiaalisten kokemusten kehittymiselle kaikille. On myös huomattava, että ne sisällytettiin eri uskontojen uskonnollisiin oppeihin
Raittius
Kohtuus on se hyve, joka ehdottaa maltillisuutta nautintojen vetovoiman kannalta ja edistää sitten tasapainoa tässä mielessä. Kun joku on raittiuden omistaja, hän hallitsee tahtoaan vaistojen yläpuolella ja pitää halut aina loitolla ja siten rehellisesti. Esimerkiksi raittius liittyy sellaisiin käsitteisiin kuin maltillisuus ja raittius.
Varovaisuutta
Varovaisuus on reilun, oikean ja varovaisen toiminnan olennainen hyve, ja kun on kyse kommunikaatiosta, varovaisuus tulee ilmeiseksi, kun käytetään selkeää, varovaista, kirjaimellista kieltä tilanteen ja kontekstin mukaan. Varovainen toimiminen tarkoittaa myös sen tekemistä kunnioittaen aina toisten vapautta ja tunteita, vaikka ne eivät olisikaan ajatustemme mukaisia.
Vahvuus
Lujuuden hyve merkitsee pelon voittamista sen kaikilta puolilta ja sitä varten lujuus vallitsee tehtävien päätösten ja myös päättäväisyyden suhteen sen hyvän etsinnässä, joka on tarkoitus saavuttaa. Tiellä olevien esteiden ja sudenkuoppien ja lopun saavuttamiseksi tarvittavien uhrausten lisäksi voima lisää sielumme arvoa ja saa meidät kulkemaan eteenpäin rohkein ja tarmokkaasti voittamaan ne ja pääsemään lopulta voittajana.
Oikeudenmukaisuus
Oikeudenmukaisuuden hyve tai pikemminkin se, joka toimii tämän hyveen ohjaamana, huolehtii erityisesti siitä, että hän antaa lähimmäiselleen sen, mikä kuuluu ja mikä häntä oikeudessa vastaa, ja tekee sen aina tasapainoisesti suhteessa muuhun ihmiseen ja yhteiseen hyvään.
Nyt on syytä todeta, että edellä mainittujen hyveiden perusteella kristinuskoon katsotut kirjoittajat kehittivät teologiset hyveet, jotka ovat niitä tapoja, joita Jumala itse juurruttaa ihmisiin sekä tahtoon että älykkyyteen, jotta he toimisivat. Nämä ovat: usko, toivo ja rakkaus, ja niitä pidetään täydentävinä tärkeimpiin hyveisiin.
Usko
Usko merkitsee sitä, että tahdon kanssa lujasti hyväksytään jumalallisessa ilmoituksessa paljastettu totuus, toisin sanoen tämän tai tuon uskonnon uskova pitää kiinni totuudesta sen todistajan valtuudella. Epäilemättä usko on perusta, pylväs, jolle uskonnot perustuvat. Uskolliset luottavat sokeasti noudattamansa uskonnon viranomaisten antamiin tai asettamiin normeihin.
Toivoa
Sillä välin toivo on se hyve, jonka kautta ihminen ilmaisee luottamusta ja varmuutta iankaikkisen elämän saavuttamiseen ja sen saavuttamiseen auttavien keinojen käyttöön.
Hyväntekeväisyys
Rakkaus merkitsee kristinuskossa Jumalan rakkautta yli kaiken ja että rakkaus ulottuu myös lähimmäiseen juuri tuon Jumalan rakkauden vuoksi. Siksi hyväntekeväisyys edellyttää hyvän tekemistä ja sopusoinnussa ja kunnioituksella toimimista veljien edessä. Lisäksi hyväntekeväisyys synnyttää vastavuoroisuutta, eli sitä annetaan ja palautetaan samalla tavalla ja samalla intensiteetillä. Eikä se koskaan kulje käsi kädessä kiinnostuksen ja kyllä anteliaisuuden kanssa.
